Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Ja jos sen jo olisin tehnyt!" "Kuin?" "Olga on jo minun, tahi pian kuin minun. Häät tapahtuwat kohta, tulewassa kuussa. Kaikki menee hiljaisuudessa, ja jos annatte luwan, paroni, minä tuon hänet ensi wiikolla katsomaan huoneita mutta se on wielä salaisuus." "Wieläkö salaisuus?" "Niin, paroni, se on kummallinen asia tuo rakkaus.
"Liisa on minun nimeni", sanoi tyttö ja huokasi raskaasti. "Joko olet wanha?" "En wanha, enkä nuorikaan." "Kuinka sitten?" "Kahdeksantoista." "Wieläkö isäsi elää?" "Wielä, hän on parast'aikaa sotapalweluksessa." "No, miten woit saada tohtorin liikkeelle ja miten olet woinut hankkia rohtoja ja muita tarpeita tällä ajalla?" "Minulla oli siksi waroja." "Woi, woi Liisa!
Mutta minä tahdon näyttää, kuinka perättömiä hänen parjauksensa owat", sanoi suntio kiiwastuneena. Näin sanoen nykäsi hän taasen lyömänuorasta ja antoi kellon lyödä, nykäsi wieläkin ja nykäsi niin kauwan, että lyönti tuli oikeaan. "Wieläkö sinulla on nyt mitä sanomista?" sanoi sitten suntio, kääntyen Tiituksen puoleen.
Pojat koppasiwat Wiklon käsiinsä, ja lunksis oli Wiklo parka awannossa, mutta pojat pitiwät kumminkin niskasta kiinni, ett'ei hän päässyt pohjaan painumaan, ja wetiwät hänet jälleen jäälle. "Wieläkö nyt tekee mielesi lentoon?" kysyiwät pojat. "Säästäkää toki henkeni!" rukoili Wiklo. "Me emme tiedä armosta mitään, enempää kuin Moses", sanoiwat pojat. "Kastetaan wielä kerran!"
Warmaankin huomasi hän, että olin kowassa mielen hämmennyksessä, sillä hän ei lausunut luotuista sanaa, loi waan minuun tutkiwan ja woitollisen katseen ja poistui nopeasti. Tuo katse selitti kuitenkin niin paljon, sillä se oli ikäänkuin hän olisi sanonut: 'wieläkö koetat totuutta peitellä tyhjillä tekosyillä?
Mielelläni olisin nähnyt pitemmältäkin niin autuaallista unta, waan se ei käynyt enään laatuun, sillä olinhan nyt walweellani. Minulla pysyi uni mielessäni, ja rupesin aawistamaan, että lapsi on kuollut. "Oletteko jo käyneet tuwassa?" kysyin ukolta. "Eikö mitä; mitä minä siellä olisin kännyt", wastasi ukko huolimattomasti. "Katsomassa wieläkö lapsi elää", sanoin hänelle.
Hän ennätti lyhyen elämänsä ajalla, opilla ja elämällänsä, tehdä paljon enemmän hywää ihmiskunnalle, kuin moni muu, joka on kauankin elänyt. Hän oli kylämme kunnia, kotinsa kaunistus ja perheenä ilo, eikö kaikissa noissa ole kylläksi kuolewaiselle? Wieläkö waatisimme häneltä enemmän elämän hedelmiä? Tuleeko meidän kowin surra noin mainehikkaan elämän katkeamista?
"Yksisinkö olette maailmassa?" "Oli minulla mies, waan hän kuoli oltuamme kuusisen wuotta yhdessä". "Jäikö lapsia?" "Jäi kaksi, poika ja tyttö. heitä koin työlläni elättää ja hoitaa niin kauan kuin sain heidät ihmisiksi, mutta nyt olen jo niin wanha ja woimaton, ett'en kykene työtä tekemään ja kumminkin täytyy elää niin kauan kuin Jumala tahtoo." "Wieläkö poikanne elää?"
Wieläkö tuuli oli Pohjasessa taloon tultuanne?" "Ilma tuntuu jotenkin kolkolta, ja tuuli on Pohjasessa, mutta en kumminkaan luule siitä toki hallaa tulewan", lausuin ukolle. "Jospa se niin olisi!" sanoi hän ja huokasi raskaasti. "Onko teillä paljo lapsia?" kysyin taasen. "Neljä poikaa elossa", oli wastaus. "Joko poikanne owat kaikki naineet?" "Kolme on nainutta, yksi on wielä naimaton."
Muun muassa kysyi eräänä kertana Matti ukolta: "Wieläkö se isäntä elää, joka oli teidän kanssanne luudan kaupalla tuolla maantien wieressä?" "Sitä en tiedä." "Kuinka se niin on?" "Siitä jo on aikoja, kun hän lähti pois näiltä tienoilta, eikä hänestä ole sen koommin mitään kuulunut; sentähden en tiedä elääkö hän wai ei." "Minkä tähden hän pois lähti?"
Päivän Sana
Muut Etsivät