Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Mutta varmaankin vain lyhyeksi ajaksi. Kapteeni kyllä tulee hauskan seuran kanssa usein tänne." "Hm, hm!" Werner pudisti harmaata päätänsä. "Minulla on valtuuskirja kolmeksi vuodeksi, joka näyttää siltä, kuin kapteeni lähtisi joko Egyptiin tai Kiinaan. Muuten hän on ajatellut kaikkea ja ottanut tiedon kaikesta, jossa auttavaa herraa tarvitaan.
Kautta kurjan sieluni, suutuin! Mutta minun ei sittenkään olisi pitänyt olla sellainen tolvana. Nyt käsitän sen varsin hyvin. Minä ansaitsisin saada sata patukan iskua. Käskekää pois vain antaa ne minulle; mutta nyt ei enää mitään kaunaa, rakas majuri! v. Kaunaa? Haa! haluaisinpa nähdä sen, jolla olisi parempi tyttö ja vilpittömämpi ystävä kuin minulla! Franziska, eikö niin? Werner. Franziska.
Werner hyökkää perässä ja saa kiinni jälkimmäisen jolta hän tempaisee kivärin, ja vie hänen esiin näyttämölle. Hei! juoni auttoi... Henkeäs jos säälit, Niin lausu, minne kapteini sai matkaan? SOTAMIES. Voi, armoa! Ma kaikki tunnustan. Neljännen näytöksen loppu. VIIDES N
Kuinka olleekaan, Vaan sanas sielun täyttää tuskalla, Ja murheen muistot mielen kiihdyttää, Ett' säikähdyksissä se tarkastaa, Kuin pauhu uhkaavainen kuuluis kaukaa. Vaan hiljaa! Askeleita kuulen tuolta. Toinen Kohtaus. Edelliset. Paroni Pantzarsköld. Maria, luutnantti Werner. KATRI, nähden paronin, itsekseen. Oi taivas, paroni! WERNER. No, päivää, Katri! Ja päivää, Anna!
WERNER. Miss' on se konna? Onko turmaksemme Hän papereinensa jo karkannut? MARIA, osoittaen von Stöbernin ruumista. Hän tuossa makaa. Rikoksistansa Hän katuvaisna muutti maalimaan, Miss' oikeudella hän tuomitaan. KATRI. Vaan miss' on Anna? Lausu, missä on hän? MARIA. Ma terveisiä hältä saatan teille; Oon rauhaa saanut, valkoista ja tyyntä On syömessäni; niin hän mulle lausui.
Kleist ja Z. Werner, englantilaisilla Byron ja Shelley, itaalialaisilla Manzoni ja Niccolini, mutta ranskalaisilla romanttikoilla ei ketään. Hänen tragédie bourgeoisensa Le fils naturel, Le père de famille etc. oli kovin laihaa ja pehmeää laatua.
Kun seppeleellään viittaa kunnia, Ma aattelin, ja uusin ihantein Ain' urhokasta vaara viehättää; Kun elon mahdit suuret selkeämmin Ja uhkeammin ilmestyvät hälle, Kas, silloin Maria, ku muut' ei taida Ja muut' ei tiedä myös kuin lempiä, Käy syrjempähän vaan. Oi, anna mulle Jok' soppi pieni rinnassasi jäädä, Ja autuas ma oon ja ylpeä! WERNER. Niin, oikeassa ootkin!
Paul Werner. Oletteko vielä täällä, herra varusmestari? Tuossa tuokiossa olen käskettävänänne. YHDEKS
Werner katsoi turhaan tuon "jonkun" perään, mutta kun ei huomannut ketään, niin mennä tapsutteli hän itse, tuon tuostakin itseksensä mumisten: "Kyllä tulee vielä päivä kun pannaan suu säkin mukaan." Hermina lausui juuri itseksensä muutaman Werner-ukolle ei erittäin miellyttävän mietinnön hänen vihaisuudestaan, kun ukko hengästyneenä tullen hänen luoksensa osoitti vastaisuuden.
Werner, entä kun nyt saat kuulla, että Marloffin leski itse oli tänään anivarhain minun luonani? Niinkö? v. Ettei hän enää ole minulle mitään velkaa? Todellako? v. Että hän on maksanut minulle joka pennin: mitäpä silloin sanot? Minä sanon, että olen valehdellut, ja että tämä valehteleminen on oikeata koiran virkaa, koskapa siinä voi joutua kiikkiin. v. Ja häpeetkös?
Päivän Sana
Muut Etsivät