Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Jutteleeko hän mielellään, neitokainen? No miksi ei: menköön hän vain; minä juttelen myös mielelläni; kyllä minä odotan. Oi, odottakoon hän siis! Paul Werner.
Sillä hän oli minullekin velkaa noin kahdeksankymmentä taaleria, ja kun hän arveli, että olin tullut häntä karhuamaan, mikä kyllä olikin totta, niin hän suoritti minulle ne ja antoi ne siitä kääröstä, jonka hän jo oli varannut teitä varten. Teidän käy paremmin päinsä odottaa sataa taalerianne viikon verran kuin minun muutamaa ropoani. Tuossa on, Ottakaa! v. Werner! Mikä teitä vaivaa?
Jos kauvemmin hän täällä viipyy, kaikki Mun paronille täytyy ilmoittaa, Vaikk' kyllä tiedän hänen suuttuvan. Seitsemäs Kohtaus. Jaakko. Luutnantti Werner. WERNER. No, rauha, Jaakko! JAAKKO. Werner luutnantti! WERNER. Tuun sodasta ja herrasväkeäs Ma tahdon kohdata. JAAKKO. No, käydäänkö Jo taisteluhun? WERNER. Kyllä, joudu vaan! JAAKKO. No, onko Pekka miesnä ollut?
MARIA. Se lapsellista olkoon, jos niin tahdot, Nää kukat kanna toki tappelussa. Tarjoo hänelle kukkasia. Ne maasta, jonka eestä taistelette, On syntyneet, ja varmaan suojaavat Ne kasvattaja-äidillensä henkes. Nyt lähde, urho, taisteluun ja voittoon! WERNER. Sull' kiitos, neito nuori!
"Niin, neiti rupeaa aina koko maailman asianajajaksi", alkoi vanha pehtoori taasen, tuon tuostakin murmattaen jotain "onnen helma lapsista, jotka paisuvat ja ajavat toiset tieltänsä pois", ja muuta senkaltaista. "Nytpä teihin on juurtunut pelkkiä pahoja luuloja tulevasta herrastanne, Werner", sanoi nuori tyttö, katsoen vanhukseen moittivasti suurilla, kauniilla sini-silmillään.
Mikäli herättää kummastusta se, että tuo pitkä ja uskollinen ystävyys ei heijastu täyteläisemmin Runebergin runollisessa innoituksessa, voi siihen vain huomauttaa, että ylipäänsä hänen runoutensa, ensimmäistä lyyrillistä kautta lukuunottamatta, liikkuu kokonaan hänen persoonallisten elämystensä ulkopuolella. Tukholmassa, lokakuussa 1922. Werner Söderhjelm. VANHAN P
Kuten sanottu: puhukoon tämä kaunis lapsi! Kertokoon hän siitä herra Wernerille. Silloin hän oppii minut paremmin tuntemaan. Ja ettei tuntuisi siltä, että hän puhuu vain minun mielikseni, niin en edes halua olla saapuvilla. Minä en halua olla saapuvilla, minä lähden; mutta vielä te itsekin näette, herra Werner, vielä te itsekin näette, eikö Just ole törkeä herjaaja. Paul Werner. Franziska.
Siellä ne voitaisiin teiltä varastaa ja teidän olisi ne minulle korvattava; siinä ei auttaisi mikään. En siis todellakaan voi teitä kehoittaa niitä ottamaan. v. Milloin olet käynyt noin varovaiseksi, Werner? Oppiihan sitä. Näihin aikoihin ei rahoihinsa nähden voi olla kyllin varovainen.
Kaikki kaksikymmentä, herra varusmestari? St! st! Neitokainen, neitokainen! v. Mitä se merkitsee? Yks kaks se sujahtaa sormeen, herra varusmestari? v. Mikä teillä on? Neitokainen, neitokainen, ymmärtänee hän kai leikkiä? v. Werner, et suinkaan lie unohtanut, mitä olen sinulle usein muistuttanut, että on eräs asia, josta ei koskaan pidä laskea leikkiä naisten kanssa?
Mutta, Franziska! Oo, minä odotan teitä täällä Ei, se on tärkeämpää! Kun hän näkee, että minulla on tosi mielessä, ei hän voi olla antamatta anteeksi. Nyt minä tarvitsen sinua, kunnon Werner! Ei, Minna, minä en ole petturi! VIIDES N
Päivän Sana
Muut Etsivät