United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä ei tietänyt mitenkä laita oli Jooseppi oli niin hyvä, niin ystävällinen ja kuitenkin tuntui hänestä kuin silloin, kun hän, ryöstettyänsä kotkan pesää, tunsi tämän siivet suhisevan ympärillään, niin ett'ei hän voinut kuulla eikä nähdä! Yhtä huimaava oli Joosepin läheisyys Wapun nuorelle sydämelle.
Pari kertaa yöllä hän nousi ja meni Wapun ovelle kuuntelemaan kuinka hänen oli laita. Hän puhui ja houraili paljon, ja kerran Nikodemus selvästi kuuli hänen puhuvan kotkasta. Aha, arveli hän, varmaankin näki hän kotkan kun tuli tänne. Nyt hän vieläkin unessa sitä pelkää. Varhain seuraavana aamuna ennen aamiaista levottomuus taas ajoi Leander'in ulos. Vasta päivällis-aikana palasi hän kotia.
Näin hän eli yksinäisyydessään ainoastaan Joosepille ja odotti sitä päivää, jolloin toivonsa toteutuisi. Tämä päivä täytyi tulla ja varma kun oli siitä, ei hän kärsivällisyyttänsä kadottanut. Niin kesä kului ja talvi astui alas laaksoon; Wapun tuli pian talven hurjain sanansaattajain, myrskyn ja lumen kanssa mennä alas hänelle vieraantuneesen kotihin. Tätä aatellessaan hän vapisi.
Wapun mielikin tyyntyi; ilta-ilma rohkeutti häntä; hän asetti linnun olkapäälleen: Tule Hans, sanoi hän otaksukaamme ett'ei ole mitään vaivaa olemassa maailmassa! Uskollinen eläin oli tuonut hänelle kummallisen lohdutuksen.
Wappu makasi Joosepin rinnalla, hän tunsi Joosepin sydämen omaa sydäntänsä vastaan tykyttävän; silloin voima jätti hänet, hän laskeusi polvilleen Joosepin eteen, ja sanoi tuskasta, häpeästä ja rakkaudesta menehtyen: Tässä olen! Ah! syvä huokaus tunkeusi Joosepin rinnasta. Te olette kaikki sen nähneet? kysyi hän ääneen kumartui alas ja painoi suutelon Wapun kuumille, vapiseville huulille.
Vaan onhan sinullakin sydän, sanoi Asra, minä tunnen kuinka se tykkii. Virkistyneellä voimalla nosti Asra päänsä ja katseli Wapun kauniita päivettyneitä kasvoja ja hänen suuriin tummiin silmiinsä. Wappu katseli myöskin tarkemmin vierasta. Hän näki että sillä oli suloiset kasvot, tunnokkaat siniset silmät ja kultaiset silkin-hienoiset hiukset; häntä katsellessa valloitti Wappua outo tunne.
Lauhkea ilma täällä alhaalla tuntui hänestä raskaalle ja ahdistavalle verrattuna keveään jää-ilmaan tuolla ylhäällä; niin se varmaan tuntui linnullekin, joka kulkiessa iski Wapun olkapäähän kiinni, kaikki oli hänelle tuskallista, kärsimätöintä. Näin saapui hän viimeinkin syntymäsijoilleen. Hänen täytyi käydä kylän läpi, tullaksensa sen viimeiseen taloon, ylimystalollisen.
Wapun käytöksessä oli jotakin, joka voitti tuon väkevän miehen, uljaan karhun-tappajan, niin että hän teeskennellyllä huolimattomuudella otti pyssynsä, sanoen katkeralla pilkalla: No kernaasti minun puolestani! Saat rauhassa pitää koukkunokkasi. Se on luultavasti ainoa, minkä eläissäsi saat! Sillä sinä olet totta tosiaan Kotka-Wappu!
Katsele minua, Wappu Jumalan tähden miksi et tahdo minua nähdä? Olenhan minä Jooseppi, jonka elämän olet pelastanut, semmoista ei tehdä ihmiselle, jota ei tahdota nähdä! Hän piti käsivartensa Wapun ympäri, joka oli vaipunut polvilleen eikä päässyt mihinkään; hän oli heikko ja voimaton.
Kuullessani sitä, ymmärsin kuinka sinun oli laita ja minun myöskin Wappu! hän hyväili lempeästi Wapun kättä. Kauhistuneena veti Wappu kätensä pois, hän oli tukehtua.