Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ja onpa kuin lämmön jo noustessansa myös auringon kultainen kehrä sais ja onpa kuin laulajan suortuvilla se leikkis ja kohta ne kultoais, ja huuruten lämpee jo vuorten rinta ja kauniina kiiltävi ulapan pinta kai ihmeitä kalpean laulajan rukous loi? Niin, rakkaus ja usko ne ihmeitä tehdä voi. En tiedä, miksi nyt tuntuu niin, kuin mieleni ilmoihin ikuisiin ja elämän sieluhun vaipuis?
Scherirah kulki viime yönä Kerrundin vuorten ylitse, herrani, ja on teidän luonanne päivän koitteessa." "Hyviä uutisia. Menkäät noutamaan Abneria. Joutukaat! Hän tapaa minut täällä. Minä käyn sillä välin leiriä katsomassa. Hyvä, urhoolliset kumppanit, te olette tulleet tänne jälleen voittamaan Alroy'n kanssa. Te olette taistelleet ennen, minä voin todistaa sen, Nehavendin lakealla.
Näissä säkeissä luetellut henkilöt ovat, Thēseusta lukuun ottamatta, thessalialaisia lapitheja, jotka olivat mukana kuuluisassa taistelussa tarunomaisia hevosihmisiä, kentaureja, vastaan. Vrt. myös Sel. Od. Vuorten hirmut: kentaurit. Alkutekstissä heidän nimenään tässä paikassa on phēres, kaiketi = yleiskreik. thēres = pedot.
Mikä tuska ihana ja vimma, Mikä ihmeellinen kesä-yö! Mitä aattelee nyt kaino neito? Ruusun, näkeekö sen nuorukain? Leimaukset hänen sielus käyvät, Mustat pilvet kiiriskelee siel, Taasen pilvist paistaa valo toivon Niinkuin jumalien kaupungist. Mutta näkyy viimein aamun hohde Etääl lännes vuorten harjanteil, Nuorukainen kohta kammiostans Yrttitarhaan ihanaiseen käy.
Mutta silloin oli ollut kesä eikä tuima talvi, kuten nyt. Ruoho vihertänyt pitkin vuorten rinteitä, vain sieltä täältä sinertävä jääkirkko vilahtanut. Kaikki oli ollut silloin niin toisin. Toisin myöskin hänen ajatuksensa myllertäneet. Nyt ne kulkivat niin tyynesti ja tasaisesti. Nyt ei niillä tuntunut olevan kiirettä mihinkään.
Pääsköön sointuin ikimaahan, taivaan sineen kohoomaan. Kaikki kiskokaa! Hei, se heilahtaa! Riemua se tuokoon lauhaa, ensi ääni soikoon *rauhaa*. Laakso tää on ahdas, pieni, usvat kolkot painostaa. Pois jos johtaa voisin tieni, minne mieli kaihoaa! Kunnaat kukkii lounaan mailla, ikikevään siellä nään: Saisin liitää linnun lailla yli vuorten etelään!
Sen läpi hän paraikaa katseli heitä. Hetkisen perästä hänen katseensa sattui Lygian silmiin, ja kauhu pusersi kokoon tytön sydämen. Muinoin, kun hän lapsena oleskeli Auluksen maatiloilla Siciliassa, oli vanha egyptiläinen orjatar kertonut hänelle, että vuorten onkaloissa asuu hirveitä lohikäärmeitä nyt valtasi hänet äkkiä tunne, että tuollaisen lohikäärmeen vihreät silmät tuijottivat häneen.
Ja nyt hän uudestaan pyrki laivaa päin, nousten vuorten kanssa, laskeuten laaksojen kanssa, kadoten kauheaan vaahtoon, viskattuna rantaa kohden, viskattuna laivaa kohden, ponnistaen kovasti ja urhoollisesti. Matka ei ollut pitkä, mutta meren ja tuulen voima teki taistelun hirveäksi. Viimein hän lähestyi laiva-hylkyä.
Ja vuorten huiput loistaa; mut metsä synkkä on, Ja huhkain huutaa suruvirttä puissa koivikon; Mut metsä se niin raskahasti huokaa. Ja pieni poika juoksi poikki kangasselänteen Ja muisti monta vanhaa tarinata.
Missä olet ollut, sittenkun erosimme?" "Kaukaisessa maassa, prinssiseni, josta nyt, palkinnoksi vapaudestani, tuon sinulle sanomia. Kaukaisilla lennoillani, jotka ulottuivat vuorten ja lakeuksien yli, näin minä, ilmassa laukuillessani, ihanan puutarhan allani kaikenlaisine hedelmineen ja kukkineen.
Päivän Sana
Muut Etsivät