Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Yhdeltä hän sai sata, toiselta viisikymmentä markkaa, mutta siihen se loppuikin kuin seinään. Haukattuaan Kappelissa pari voileipää hän alotti uudelleen. Nyt koetti hän vippailla jo kadullakin. Missä hän vain tuttavan näki, syöksyi hän sitä kohden hiki päässä, silmät harallaan ja kaikkea muuta kuin luottamusta herättävän näköisenä. Luonnollisesti sai hän kiellon kiellon perästä.
Ota kivi suuhusi, ota keppi kumpaankin käteesi ja kulje vähän matkaa umpisilmässä. Ja suun täydeltä voileipää! Toiset nauroivat. Aukaise sitten ensin oikea silmä ja sitten vasen ja sitten ensin vasen ja sitten oikea, niin siinä on tie. Pojat alkoivat aukoa silmiään vuoroin oikeaa, vuoroin vasenta ja purskahtivat sitten nauramaan. Mutta yht'äkkiä he vaikenivat. Ei saa nauraa ääneen metsässä!
He viipyivät siellä kuitenkin niin kauan, että Meeri kävi levottomaksi ja Bruuno rupesi avaamaan eväskääröänsä, joka sisälsi kahdeksan vahvaa voileipää läski- ja juustoliuskoineen. Vihdoin näkyivät tytöt palaavan takaisin. Oi isä! Gerda oli oikein liikutettu. Noh, mitä olette nähneet siellä? kysyivät kaikki yht'aikaa.
Myönnän kyllä tämän huomautuksen isän velvollisuuksista täysin oikeutetuksi, mutta itsepintaisesti kumminkin koetan pitää kiini unen päästä ja olla nukkuvinani, odotellen, että äidin sydän ensiksi heltyisi, eikä minun vielä tarvitsisi nousta lämpimästä vuoteestani. Paha vaan, että äidillä taitaa olla samanlaatuiset tuumat. "Anna, hyvä äiti, voileipää ainoalle pojallesi!"
Kristityt olivat pihan puolella ja niiden tunnusmerkkinä oli napinreikään pistetty havun oksa. "Missä kenraali on?" kysyi joku kristittyjen joukosta ja katseli samalla levottomasti sinne päin, josta vihollinen oli tulossa. "Herra kapteeni! hän on ruokakaapilla voileipää syömässä", vastasi toinen ja nosti käden lakin reunaan, asettuen samalla asentoon.
Tää vanha Musti hyvänen On peru aikain entisten; Hän kotoisin on Spanjasta, Ties äiti kertoa. Sen näkikin jo turkistaan, Kun mörisi hän nurkassaan; Mut miten Pohjolaan hän sai, Ei kenkään tiennyt kai. Kyll' oli vainen hänkin vaan Voileipää syönyt aikoinaan, Mut nyt hän tyytyi vähempään, Mörisi näljissään.
"Annettuaan heille voileipää ja maitoa syödä ja markan rahan kumpaisellekin, sanoi hän: "Ilmattu ihme! Lähtekäämme nyt." He kulkivat kauas merenrannalle, Katajanokan taakse. Kuin sitten suuri, kumoon kaadettu venhe näkyi etäällä, seisahtuivat pojat ja kysyivät: "Näettekö tuota venhettä tuolla kaukana?" "Näen." "Sen alla on nyt Josu." "No ilmattu ihme!" "Menkää te nyt yksin; me jäämme tähän."
"Sinä itkit nälkääsi; tässä on sinulle voileipää!" sanoi Elsa ja levitti paksulta voita reikäleivän puolikkaan päälle. "Kiitoksia!", sanoi poika alkaen jäytää voileipää. "Kuinka vanha sinä olet?" "Yhdeksän vuoden." "Ja minä luulin seitsenvuotiseksi, kun olet niin hirveän pieni."
Sitten taas kello puoli kahdeksan hakkaamaan puita kanunamiehelle, jossa hän joka aamu sai kahvia ja kaksi voileipää. Miten hän kaipasi kahvia, tuota lämmintä kahvia ja voileipää!... Hänen teki mielensä sadatella vatsaansa, joka alkoi kurista ja porata aamiaista jo kello neljä aamusella!
Paksu nainen, joka seisoi siinä tekemässä voileipää lapsille, yhtyi nyt puheeseen sanoen arvonsa tuntevalla äänellä: "Ottakaa vaan pois työ, neiti Cécile. Hän ei voi saada sitä valmiiksi. Pahvipalat tulevat lopulta likaisiksi, ja silloin ei niitä ehkä enään oteta takaisin."
Päivän Sana
Muut Etsivät