Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Minä olen uhrannut hänet kansani vuoksi. Minä olen hylännyt hänet kosiakseni Matasuntaa." Herttua Guntaris oli ääneti. Mutta Arahad huusi: "Sinä et ole varmaankaan rakastanut häntä." Silloin Vitiges liikehti kiivaasti. Hänen tuskansa ja rakkautensa saivat ylivallan. Hänen poskensa sävähtivät punaisiksi ja hän silmäsi musertavasti pelästynyttä nuorukaista.
Urhoollinen Vitiges, anna tänne kätesi. Lahjoitan sinulle muistoksi tänä eronhetkenä vaaleanruskean, täysverisen ratsuni Valladan, että kaikki tietäisivät, kuinka sinua kunnioitan. Jos joudut sen selässä ollessasi vaaraan tai" lopun hän sanoi aivan hiljaa Vitigekselle "jos se kieltäytyy kulkemasta, niin kuiskaa sen korvaan minun nimeni. Kuka vartioi Napolia? Thulunin herttua on liian töykeä.
Toisen johtavat Vitiges ja Teja Bysanttiin ja polttavat sen; toisen kanssa menen minä veljineni Alppien yli ja muserran Pariisin, merovingien lohikäärmeenpesän, ainaiseksi. Silloin on rauha idässä ja pohjoisessa." "Meillä ei ole laivoja, millä mennä Bysanttia vastaan", sanoi Vitiges.
Hän riensi ovelle päin. Mutta Vitiges tarttui lujasti hänen käsivarteensa. "Sinun täytyy jäädä." Silloin Matasunta lysähti kokoon. Veri syöksyi hänen päähänsä. Hän pyörtyi. Levollisena Vitiges katseli häntä. "Lapsi parka", sanoi hän, "tämän kammion tukahduttava ilma on pannut hänen päänsä sekaisin. Hän ei tiennyt itsekään, mitä houreissaan sanoi.
"Se mies, joka on järjestänyt nuo rivit, on etevä sotapäällikkö." "Kuka se lienee", kysyi Kallistratos, joka seisoi komeassa asepuvussa Lucius Liciniuksen vieressä. "Epäilemättä kuningas Vitiges itse", vastasi Cethegus. "Sitä ei olisi uskonut tuosta vaatimattoman näköisestä miehestä, jonka ulkomuoto on niin jokapäiväinen." "Barbaareissa on paljon selittämätöntä."
Hänen edessään ruohossa makasi mies, joka käänsi kalpeat kasvonsa häneen päin. "Sinäkö täällä, Teja? Et ollut juhlassa." "En. Olin kuolleiden luona." "Ei minunkaan sydämeni juhlassa viihtynyt, se oli kotona vaimon ja pojan luona", sanoi Vitiges istuutuen hänen viereensä. "Vaimon ja pojan luona", toisti Teja huoaten. "Useat kaipasivat sinua, Teja." "Minua!
Ja nyt Hildebrand-vanhus tuli esille, tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Ole vaiti, Vitiges! Kuka ensimmäisenä vannoi tunnustavansa kuninkaakseen sen, joka saisi yhdenkään äänen enemmistön! "Sinä olet nyt saanut kaikki äänet ja tahdot sittenkin tehdä vastaväitteitä." Mutta Vitiges pudisti päätään ja painoi kättään otsaansa vasten.
"Perikadon oma on völsungienkin suku, jos gootit joutuvat perikatoon. "Puun ihanin kukka katkeaa rungon mukana, jos Belisarius saa iskeä kirveensä sen juureen. "Minä olen uhrannut vaimoni, elämäni kruunun; luovu sinä kruunun toiveistasi." "Goottien saleissa ei saa laulaa: aateliton Vitiges oli jalompi kuin jaloimmat aatelismiehet. "Sota on lopussa. Minä tunnustan sinut kuninkaakseni."
"Sinä olet kelpo vaimo. Mutta etköhän vain rasita itseäsi liiaksi?" "Työ on terveellistä, mutta palvelusväen ilkeys saa usein mieleni apeaksi." Vitiges seisahtui. "Kuka uskaltaa pahoittaa mieltäsi?" "Italialaiset palvelijamme ja italialaiset naapurimme. "He vihaavat meitä kaikkia. Voi meitä, jolleivät he enää meitä pelkää.
Oli sellaisiakin, jotka puolsivat uutta kuninkaanvaalia. Tässäkin asiassa olivat eri puolueet aseet pystyssä toisiaan vastaan. Hildebrand ja Hildebad pitivät vielä niitä koossa, jotka eivät tahtoneet uskoa kuninkaan paenneen. Vanhus oli sanonut, ettei hän, jos Vitiges todellakin oli paennut, lepäisi ennenkuin valapattoinen kuningas oli saanut samanlaisen lopun kuin Teodahad.
Päivän Sana
Muut Etsivät