Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Laivan ruumassa syntyi hetkeksi paljon merkitsevä äänettömyys. Nämä rahat eivät ole minun, eikä minulla ole niistä vähintäkään tietoa, ärjäisi Larsson viimein närkästyksellä, jota ei huolinut salata. Se on hyvin mahdollista, että niin on, vastasi viskaali sävyisästi. Mutta patruuna suokoon anteeksi, että minä asiain näin ollen toistaiseksi olen pakotettu kieltämään laivan lähtemästä.
Olenhan minä ihan terve, mitä minä lääkärillä. Mutta ellet saa unta, kun näytät olevan niin levoton. Minäkö levoton? Suuri erehdys. Minä päinvastoin en ole vähääkään levoton. Mene nyt kumminkin sisään, sinä täällä tuulessa kylmetyt. Viskaali yhä tarkasteli häntä. Ei kääntänyt hetkeksikään silmiään muuanne. Elli ei voinut lähteä, viskaalin katse häntä kauhistutti ja kiinnitti samalla.
Ei kenties haittaisi, jos hänen vehkeilleen hankittaisiin vastapainoa, vai mitä arvelette? Se rosvo! Se valtion petturi! Niin odottakaapas, tunnenpa kuin tunnenkin miehen, joka tuli pari viikkoa sitten Vaasasta viskaali Spolinin. Hyvä. Lähettäkää hänet tänne ensi tilassa. Tahdon ajatella verkojanne, kunnon Plomgren.
Jumala hän tulee tänne. Kuka? Viskaali. Ei se ole kuin kauppias. Herman aukaisi ovea. Tulkaa kaikki tänne! Elli otti pöydän laidasta kiinni ja veti itsensä seisoalleen. Joutuun, joutuun, kiirehti Herman. Hän oli jo menossa. Elli seurasi. Hervottomana, mutta pystyssä kuitenkin. Kyökkipiika pyyhki käsiään, korjasi esiliinaansa ja meni yhtä rintaa toisen palvelijan kanssa sisään aina saliin asti.
KAMREERI. Niin, istu nyt, niin kerron sen sinulle. Hoh hoo! ONNI. Minä olen todellakin utelias. KAMREERI. Niinkuin tässä jo kuulit, niin olin minä eilen illalla Rouva. Kamreeri. Onni. KAMREERI. Viskaali? Kyllä. Taisihan tuo olla tuolla ulkona. ROUVA. No, mitä varten sinä et ottanut häntä vastaan? Sepä kummallista! KAMREERI. Mitäkö varten? No, kun minä nyt olin niin väsyksissä, niin en tahtonut
Pappa on kaupungin virkamies, siis säätyläinen, hän oli eilen eräässä tilaisuudessa, viskaali on asianomainen ja tulee nyt papan kanssa puhumaan tuosta merimiehestä, ehkä häntä vangitsemaankin, jos mies on hyvin huonona; eihän sitä tiedä. Voi voi! Pitää heti lähettää sairaalaan kysymään, kuinka on sen miehen laita. HILMA. Mutta rauhoitu nyt, mamma!
Kapteeni vaaleni, sen verran kuin merimiehen ruskeat kasvot saattoivat vaaleta. Hän tunsi äänen. "Joko nyt helvetti on saaliinsa päästänyt", mumisi hän. Mutta ääneensä sanoi hän: "Minulla ei siis ole tässä enää nyt mitään tehtävää. Perheeni kaipaa minua. Toivon että herra viskaali minulle ilmoittaa, milloinka testamentti avataan". "Se riippuu teistä" vastasi viskaali.
Silmät olivat seljällään, uni haihtui äkkiä kauvas. Hän sieppasi päällyshuivin hartioilleen ja syöksi ulos. Eipä näkynyt ketään pihan puolella ainakaan. Oliko viskaali vienyt hänet poliisikammariin, taikka linnaan suorastaan? Hän seisoi portailla ja tähysteli. Tuuli viuhtoi hänen päällyshuiviaan ja hameen helmoja. Hermania ei näkynyt ei kuulunut. Kyllä kaiketi hänet oli viety poliisikammariin.
"Kun hän yöllä tuli kotiin, tappeli hän rouvan kanssa ja rouva " "Mitä sinä puhut sen vekkuli", ärjähti herra viskaali, "kyllä minä sinut opetan; vai puhut sinä niin herrasväestäsi!" ja käsi ojolla riensi hän tiskiä kohti tarttuakseen pojan pörröiseen tukkaan.
Tytöt seisoivat rinnan ovensuussa ja näyttivät vaivaantuneilta. Punaiset, turpeat kädet riippuivat toisella pitkin kupeita, toinen taas katsoi sopivaksi pitää niitä yhdessä vyötäisten kohdalla. Herman vaan luonnollisen levollisena nojautui tuolin karmiin ja odotteli, milloin viskaali lopettaisi kirjoituksensa. Olisiko hän sittenkin syytön?
Päivän Sana
Muut Etsivät