Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Tuosta on viisi hirttä poikki, ala kävellä tuosta veräjästä ja katoa papereinesi. Sinun ei tarvitse tätä tietää, kun minä sen tiedän, karjaisi viskaali öräkällä äänellä. Vai meinaatko ruveta minua vastustamaan virkatoimissani?
Antaako viskaali heti kohta laivan purjehtia ja selittää kaikki väärinkäsitykseksi? kuiskasi hän taas, pannen painoa sanoihinsa. Tuo onneton mies oli kuin kärpänen, joka iloisesti lennellessään on tarttunut hämähäkinverkkoon. Siinä nyt on seuraus siitä, kun vanhemmat eivät kurita lapsiaan! huudahti hän ja läheni samalla laivan porttia, pitääkseen selkänsä vapaana.
Tullikamari ei ollut antanut laivan asiakirjoja, ja viskaali Spolin oli edellisenä päivänä panettanut kaksi sen matruusia katurauhan rikkomisesta putkaan. Lyhyesti sanoen, köydet olivat epäkunnossa, niinkuin merimiehet sanovat, ja kenties oli jotakin vikaa Larssonin omassa päätöksessäkin, sillä ensiksi määrätty lähtöpäivä oli perjantai, ja tämän katsoi moni jo yksinään riittäväksi.
Siihen muut kaikki vastasivat kieltävästi, hän ei virkkanut mitään. Mutta viskaali ei sitä nimenomaan häneltä kysynytkään. Eihän hänen silloin tarvinnut ruveta puhumaan. Vai olisiko hänen kumminkin pitänyt? Vaikkei hän mitään varmasti tiennyt? Epäilikö , niin hän vaan oli kysynytkin. Varmaa tietoa hän ei tahtonut, kysyi vaan, jos joku epäili murhapolttoa.
Kun luultu viskaali nyt oli asetettu pöydän päähän kunnianarvoisan isännän viereen, niin se luultavasti oli ylimääräinen kunnianosoitus, joka voi johtua siitä, että hän ulkomuodostaan päättäen oli hienompaa säätyä kuin pappilan tavalliset jokapäiväiset vieraat.
Mutta hän oli tullut tekemisiin kiusanhengen kanssa, joka ei niin hevillä päästänytkään häntä käsistään. Missä viskaali Spolin oli viime yönä kello 1:n ja 2:n välillä? kysäisi Ester nokkelasti, ja hänen ruskeat silmänsä vilkkuivat niin oudosti, että hämmästynyt oikeudenpalvelija seisoi hetkisen aikaa tyrmistyneenä ja äänetönnä.
Nolostumatta vähääkään hukkaan menneestä yrityksestään, jonka avulla hän oli koettanut pidättää Larssonia Vaasassa tuon valheellisen syyn nojalla, että tämä varkain oli yrittänyt kuljettaa laivassaan vääriä hopeatalareja, oli uuttera viskaali ystäviltään Vähäkyrön metsien vääränrahan tekijöiltä saanut vihiä eräästä Bertelsköldin palveluksessa olevasta Istvan-nimisestä miehestä, jonka monivaiheinen elämä ja herkkäuskoinen luonne näyttivät tekevän hänet erittäin sopivaksi olemaan syöttinä siinä karhunajossa, joka nyt aiottiin panna toimeen.
Hyvä olis kun tulis viskaali. Kuuluu pahoja sanomia; sotamiehiä ovat taas ruvenneet ottamaan. Ajavat väkeä kokoon joka taholta yhtaikaa, ettei enää tahdo päästä pakosalle. 1:NEN MARKKINAMIES: Tuoss' on jo Pekka. USEAT MARKKINAMIEHET: Terve mieheen Pekka! Mitä kuulumisia. PEKKA: Terve miehet! En ole pelkkä Pekka. Olen sihteeriksi korotettu. Räisälästa tultuamme viskaali itse korotti.
Minulla ei ole mitään syytä semmoiseen luuloon. Niin hän sanoi. Levolliset, tyyneet sanat. Mutta ääni oli outo ja kumea. Vai pettivätkö hänen korvansa? Eikö viskaali mitään huomannut? Ei, koska kääntyi palvelijoihin. Josko olivat nähneet yöllä jonkun liikkuvan kartanolla? Eikö edellisinäkään öinä? Niin kyökkipiika katsoi epäillen Hermaniin. Nytkö se tulisi ilmi!
Mutta hän rohkaisi itsensä jälle kohta ja lausui: "Minä olin valmis lähtemään K n kaupunkiin; mutta asiain noin ollen tahdon seurata teitä Waasaan". Hän tahtoi tämän sanottua lähteä ulos kamarista. Viskaali seurasi häntä ja sanoi: "Antakaa anteeksi, mutta me emme saa päästää teitä näkyvistämme". Kapteeni seisahtui kuin olisi nuoli häneen sattunut. "Minä olen siis teidän vankinne?" kysyi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät