Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Arvelinpa itseäni jo niin varttuneeksi ratsastajaksi, että luulin voivani viedä erään meidän hevoisen hakaan, joka oli noin lyhyt virsta kartanostamme. Lähdin täyttä laukkaa nelistämään, mutta putosin savikelkylle hevoisen jalkoihin. Hevoinen seisahti kuin kivettynyt, eikä minulle tällä kertaa tullutkaan mitään vahinkoa. Pahemmin kävi erään toisen kerran.
TIMO. Ja kernaasti minä. EERO. Minä myös; ja koska samoilen Kourusuossa, niin pidän itseni Pikku-Jussina Lapinmaan nevoilla. Olkoon menneeksi! AAPO. En iske minäkään vastaan hanketta, joka taitaa meille saattaa monen päivän muonan. JUHANI. Päätämme siis retken. Mutta Kourusuohon on huikea matka, aika suden virsta, ja viivymmepä siellä ainakin yhden yön.
Näin sanoessaan osoitti hän sormellaan kahta punaista pylvästä, jotka olivat yksi kummallakin puolen tietä ja joista toinen osoitti, että tähän päättyi virsta, toinen taas että tämä päätynyt virsta oli neljäs viime pylväs parista lukien. Tässä siis virstantolppa ja penikulmantolppa. Lyhyyden vuoksi kai kansa niitä nimitti penikulmantolpiksi.
Kultani luoksi menisin, vaan on matkan päässä, Kappale on kangasta ja virsta vettä eessä. Ei mun auta, ei mun auta, lähteä mun tulee, Kulta muuten itkevi ja kuolleheksi luulee. Minun kultani kaunis on, on kuin herranengel, Käsissäni kantelen ja panen vaikka hengen. Minun kultani valkia, niinkuin lumen lippu, Ennenkun meistä ero tulee, vesi viiesti tippuu.
Hän kyllä sieltä panisi hevosen ja lähtisi kyyditsemään Ellaa äijämiesten teille. Mutta useimpain mielestä oli tämäkin matka jalkaisin kuljettavaksi liian pitkä. Tässä pulassa äkättiin Karin Vennu. Sinnehän ei suorinta tietä voinut olla kuin virsta. Sinne! Pata kumottiin, lihanjätteet heitettiin siihen ja pata vietiin mökille.
Auki reuhottaa tuo rääsytakki, Niskaan lipumass' on vanha lakki, Yksin silmäripsetkin on jäässä, Kengät rikki tämmöisessä säässä. Vilu taivaltajan suoniin tarttuu, Huu! kuin kylmä karttumistaan karttuu! Viel' on kartanolle virsta matkaa, Kulkuansa täytyy koettaa jatkaa.
Pyssyjen ja pienten tykkien pauke kuului varsin hyvin maalle, sillä matkaa ei ollut kuin korkeintaan venäjän virsta. Milloin oli ruudinsavu vahvana pilvenä peittämässä taistelevia katsojilta, milloin hajosi se ja silloin näkyi tuo miellyttävä kuva koko suuruudessaan. "Sotakiikarini", huusi Sandels levottomasti. "Missä se on?" Katteini Malm oli pian tuonut sen. Sandels nosti sen heti silmällensä.
Tauno lepäili hiukan ahteella ja pisti tupakan: olihan sitä vähilleen virsta matkaa mökille, mutta menihän se selässä pussi, ja mytty myös... Eikö taas lie Könösessä Isotalokin käynyt; niin oli nyreissään. Vaikka lie rukkaset saanut! Siitä hän lähti kävelemään nurmikon poikki, polkua pitkin. Puolessa taivalta Könösen muori tuli vastaan. Päivää, muori. Minä olin juuri teille tulossa. Hyvää päivää.
Melkein naapurina me olimme, ei ollut kuin vähän matkaa mielestämme tuota metsäistä, kivistä polkua, joka takaha'an kautta vei Pohjalammin ahoille. "Virstaksi" me sitä matkaa puhuttelimme; vaan jos se virsta onkaan, niin se on suden juoksema, arveli moni, joka sitä oudoksesta sattui kulkemaan.
Se koettaa aina saada kovaa maata jalkasi alle, hakee harjuja ja välttelee veteliä ja likaisia paikkoja. Se on se, metsäpolku, joka on keksinyt sananlaskun: »parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan». Ja kuinka taitavasti se vuorelle nousee! Ei koskaan kapua rinnettä suoraan ylös, mutta aina kuitenkin löytää lyhimmän ja helpoimman matkan, ottaa kuin varkain vastamäestä voiton.
Päivän Sana
Muut Etsivät