Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Arkun kantoivat silloin niinkuin meidänkin aikanamme läheisimmät sukulaiset alttarin edessä olevalle arkkujalustalle ja kun virsi oli laulettu ja ruumissaarna pidetty, astui pappi arkun luo ja esitti vainajan elämäkerralliset tiedot; esitys muodostui tavallisesti mitä oivallisimmaksi ansioluettelopuheeksi. Vasta sitten toimitettiin asiaankuuluva haudansiunaus.
Ei saata sanoilla näillä Tulla tolkku toisen päähän, Vaikka vielä viisi vuotta Tätä laulua latoisin, Virsi pitkäksi viruisi, Laulu loppumattomaksi; Kun ei sattune sanani Syvemmältä syytä myöten, Kuin on kuuluisa rakennus, Julkinen Jumalan huone, Joka luonnon liikuttaapi Siihen mennessä sisälle.
Vaikka ne myrskyt mylvähtäisi huomentuulen tullen, totta on täällä toimi-alaa sullen ynnä mullen. Vaikka se seilais vastahankaan Suomen suuri pursi, totta se aallot korkeammat muinoisin jo mursi. Vaikka ei paina kansat paljon aikakautten va'assa, varmaan on säilyvä laulun mahti kauan laulun maassa. Vierivä kauan on maailmalle virsi pohjan yöstä, kertova kauan aamunkansan toiveista ja työstä.
Eikä silloin virsi ollutkaan omalla asiallaan, kun kolmisen kymmentä henkeä repi yhteen ääneen, ja jokainen tahtoi että hänen äänensä pitäisi kuulua yli muitten.
Maailma tuntui hänestä suloiselta, hänen sydämmensä oli onnea täynnä. Kun virsi oli mökissä veisattu, meni Mikki sisälle; täälläkin oli onnellisia ihmisiä.
Liekö vanhus Korkeampain valtain turviss' ollut? Kun hän toivotonna katsoi ylös, Loisti siniraita pilvilöistä, Valon enne. Kirkossapa virsi Alkoi silloin; luodoll' autiolla Hengittikin tuulen ensi viima Lehvissä, ja ensi leivo lensi, Heränneenä valost', ilmaan. Poies Haihtui luonnon horros.
Ja nyt veisattiin seuraava virsi: Nyt jos kuulet ääntä Herran, Synnin orja, herää kerran! Herää synnin unesta! Muista, muista kurja aina Mikä velka sua painaa! Et voi sitä suorittaa. Mut nöyrtyen Ja katuen Nyt lankee Herran etehen. * Ja viimein mieti vaaraasi, Jo kavahda, lyö rintaasi: Oi Isä, mua armahda!
Tämän kirjan 6:dennetta virttä lauletaan Wenäjän Karjalassa, ja eikö lieneki pian paras tieto, mitä heillä Kristin uskosta siellä tienoin on. Kuinka surkiaan pimeyteen he tämän uppiniskasuutensa ja opettajiensa ylenkatseen kautta ovat joutuneet, sen asian mahtaa nykyinenki Neitsy Maarian virsi osottaa. Melkein koko virsi on tyhjää juorua, jolla Raamatussa ei ole pienintäkään perää.
Oli myös reki ja hevosmiehet meidän tykömme ehtineet, ennenkuin virsi loppunut oli, ja nousi upseeri reestä, ja nostaen ensin kätensä lakkiinsa, teki hän rintaansa ristin merkin ja seisoi sitten liikkumatonna siksi kuin virsi loppuun lauletuksi tuli.
Siellä näkee parhain, että elämä ja ihanuus on loppupisteenä, eikä kuolema eikä mädännys. Virsi loppui, ja pappi oli alkanut saarnan, silloin kuultiin vaunujen vierivän. Useat upsieriet riensivät paikaltansa, tervetulettamaan kenraalia, joka nyt saapui vähän aikaisemmin, kuin oli odotettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät