Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Mut siinä nälkähänsä syödessään jo surunsakin virkos viiltämään. Hän valveill' oli, ei siis uneksunut. Se oli, oli tänään tapahtunut. Ah, jospa unta ollutkin se ois! Pois täytyi täältä päästä, kauas pois! Tuoss' oli Eeva hänen pöydällänsä. Hän kuvan siirsi poies silmistänsä. Mut seinältäpä itse Napoleon se puitteistansa katsoi ilkkuen. Oi, sinä heros taistelun ja teon!
Säveleitä Seuras säveleet, ja uudet virret Virkos vuorill', laaksoiss'. Ilotelme Kaikui pilvilöistä, kaikui puista Ukon ympärillä; itse riemuun Ratketen ei muistanut hän huolta. Lauluun yhtyi hän, ja kaunis virsi Suvivirs' "Jo joutuu armas aika" Hiljaa värähdellen soi sen suusta. Ja se armas aika joutui, suvi, Josta lauloi hän, siit' eivät muurit Häntä sulkeneet.
Silloin Jussi Jöröläinen Nousi penkin alta, Myöskin Heikki Hutikainen Virkos laattialta. Nuopa riensi auttamahan Toveriaan tupaan, Matti raukkaa ohjaamahan Juomaseuraan hupaan. Mutta kävi kamalasti, Hekin kaatui, minne? Samaan lammiin korviin asti, Jäitten joukkoon sinne. Siellä herrat mulikoitsi Toinen toisen päällä, Kaikki kolme pulikoitsi Talvisella säällä.
Silloin orpo mierontyttö saapui suolle torppahan; Hänestä tek' itselleen nyt Herra pyhän palveljan. Lähtehestä toi hän vettä, leipää laukussaan, Sieluillen hän lohdutusta lauloi rinnastaan. Lieventyi nyt taudin tuskat, mieli virkos sairasten, Henki huokas sanattoman kiitoksensa Luojallen. Orpo kiitti onneansa, lohduttaa kun saa, Iloks' olla ihmisille, heitä rakastaa.
Viiden-leiviskäiset lukottomat Pultit, pajass' umpeen vasaroidut, Painoi niit', ei avaimille aukee. Iloissaanpa seisoi sentään Aatu Mustalainen maassa mietiskellen, Minne tiensä suuntaisi hän sieltä; Kun jo viejä virkos horroksestaan, Silmäns' aukais, rosvon silmän kohtas.
Jos tynnyr' ois oltta, en katoamasta Maailmoja kieltäis, olvi kun jäis, Sill' olvipa huolet hornahan veis. Muun unhoittakoon tää nouseva polvi, Mut muistossaan pyhän' olkohon olvi: Ken unhoittaa, sen parempi ois, Ett' astuisi maailmastakin pois. Kas viisas Väinämö, oltta hän nieli, Ja siitäpä virkos lauluhun kieli; Ja Lemminkäinen, se urhokas mies, Myös olven arvoa parahin ties.
Silloinpa "rusko-leijon'", aimo ylkämiesi, Nai sulo-kylvyss' "valko-liljasen", Heti kumpaisenkin tuima liekki-liesi Hääkammiosta ajoi toisehen. Vaan lasin laitaa kulta-liekit nuoli, Kun "kuninkaatar" siihen loihdittiin. Kas siinä rohdot! sairahat ne kuoli... Ken virkos harvoin kyseltiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät