Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Sininen silkki-vyö viittasi luhdin akkunasta jää-hyväiset pois-menijälle. Hän ajoi ratsunsa siitä alitse, ja vyö laskeutui alas hänen olkapäilleen. Sanaa virkkamatta ajoivat Pouttulaiset kotiansa. Vuoden pisin yö. Joulun lähetessä astuskeli Matti Kurki levottomilla askeleilla juhla-salinsa permannoilla Laukon kartanossa.
Ulla tukki suunsa, sillä hän muisti tässä sitä markkaa, jonka hän oli saanut juomarahaksi ja joka nyt oli hänellä taskussa. Mutta Lopo siitä varmaan olisi vaatinut osansa, jos vaan sen tiesi. Parasta siis olla mitään virkkamatta. Vai niin? Vai oli mielissään. Hän sitten aikoo sen ostaa? Kuinka vaan kaupoissa sopivat. Sinne hän läksi heti. Herran poika! Nyt on hukkapeli. Mikä on?
Mitään virkkamatta vei Frédérique poikasen ihan Kristianin eteen, heittäysi itse polvillensa, asetti pojan eteensä, risti tämän kätöset ja sulki ne omiinsa sanoen: »Kuningas ei välitä rukouksistani... Ehkä hän kuulee sinun rukouksesi, Zara... Kas niin, kertaa nyt sanani: Isäni»... Aralla äänellä toisti poika: »Isäni»...
Enkä minä voinut käsittää, miksi uskonopettaja kulki aseellisena, ja mitä sokea mies pistoolilla teki. Kerroin hänelle oppaastani, sillä minä ylpeilin vähän teostani, ja turhamaisuuteni voitti tällä kertaa viisauteni. Mainitessani viidestä shillingistä huudahti hän niin kovasti, että minä päätin olla mitään virkkamatta toisista kahdesta, ja olin iloinen kun hän ei voinut nähdä kasvojeni ilmeitä.
Sanaakaan virkkamatta käänsi hän taas hevosensa ja ratsasti pois. Iltapuolella, kun Inkeri istui äitinsä vuoteen ääressä, astui majuri viereiseen huoneeseen.
Holpainen oikaisi itseään ja työnsi häntä luotaan. »Menepäs tuonnemmaksi, minulla on ahdasta.» Mari löi häntä vastineeksi. Holpainen hyppäsi istumaan ja tuijotti häneen sanaakaan virkkamatta. Mari tuijotti vastaan, synkkä tuli paloi hänen silmissään; hiukset olivat pudonneet alas otsalle ja oudolta hänen kasvonsa näyttivät. Holpainen yhä katsoi häneen.
"Johannes on hakenut itselleen morsiamen ja tuonut sen suorastansa taloon, sanaakaan siitä virkkamatta vanhemmille, papille tai virastolle. Se kai lienee joku kaunotar ojan varrelta". Niin puhuttiin kaikilla haaroin.
Kyllähän niitä on kirkkomaasta kuultu sellaisia valituksia. Mutta saattoipa olla siellä se kissakin, vaan ei se se ollut, joka siellä valitti», väitti emäntä. »Mutta siihen se loppui ääni.» »Vaikka. Vaivattu oli jo aikansa valittanut. Mutta makaamaan nyt.» Isäntä oli syvissä mietteissään mitään virkkamatta istunut kauan aikaa.
Monta ja tärkeää salaisuutta ilmaisimme toisillemme, niinkuin esim. missä kauneimmat kukat kasvoivat, missä parahimmat mansikka-paikat olivat, ja lupasimme olla kenellekään muulle niistä mitään virkkamatta. Eräänä päivänä löysimme pienen linnun pesän kanervikossa.
Eihän sitä tiedä kuinka kauvan minä pysyn poissa tästä seurakunnasta." "No, niinhän se on", sanoi Leena, tullen vähän iloisemmaksi. "Hyvästi nyt sitten!" Isäntä seisoi portailla ja katseli asian menoa sanaakaan virkkamatta. Taavetti ohjasi kulkunsa portaiden editse ja sanoi sivu mennessään: "Hyvästi nyt isäntä! Menoa se on kaikki, mikä näkyy!" ja meni niin enempää puhumatta ulos pihasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät