United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin olin löytänyt Mérautin taikka jos niin tahdotte Thérionin; mutta kuinka oli hän saatettava kuninkaan luo? Täytyi keksiä hänelle opastettava nuori prinssi; siitä prinssi Zara. Ja kun eräässä tuttavassa perheessä juuri samaan aikaan sattui sellainen onnettomuus että lapsi sai salonkikiväärin kuulan silmäänsä pälkähti päähäni tehdä tästä »kuninkaan tekijästä» oman työnsä turmelija.
»Zara! Zara! Missä hän on?» huusi kuningatar heti. Eräs hänen kamarineitosistansa lähestyi vuodetta ja vastasi hiljaa: »H. K. K. kreivi Zara nukkuu levollisesti kamarissansa. Rouva Eleonora on hänen luonansa.» »Entäs kuningas?» Kuningas oli jo keskipäivän aikaan lähtenyt ajelemaan hotellin vaunuissa. »Yksinkö?» Ei. Hänen majesteettinsa oli ottanut valtioneuvos Boscovitshin seuraksensa.
Tämän tarvitsi siis vain sanoa: »tule!» niin seurasi Zara häntä luottavaisena, kummastellen ainoastaan, että kaikki nyt oli niin rauhallista useihin muihin tulipalojen ja nuotioiden punertamiin öihin nähden, jolloin kuului kanuunain jyskettä ja pyssyjen pauketta.
Pikku prinssi vaipui täydellisesti katselemaan tätä kaunista naista, jolle äkkiä esiytyi kumppali, todellinen satukuningatar välkkyvä kruunu päässä ja hopealta hohtavasta harsokankaasta tehty, lyhyt liivihame yllä; jalat toistensa yli heitettynä istui hän siinä käsipuihin nojautuneena, kun Zara hänet huomasi.
Mutta kuningatarta hän ei hennonut jättää. Eläessään alinomaan hänen tuttavallisessa seurassansa, lapsi kolmantena, oli hänessä syntynyt tavaton uskollisuus häntä kohtaan, uskollisuus, jota kannatti kunnioitus, ihailu ja taikausko. Kuningatar yhdisti ja edusti Mérautin mielestä monarkkian koko uskoa ja ihannetta aivan samalla tapaa kuin jollekin kansanmiehelle Rooman Trasteveressä pyhä neitsyt on koko uskonto. Kuningattaren vuoksi hän jäi paikoillensa ja uskalsi pyrkiä raskaan tehtävänsä päämäärään. Ah, kuinka raskaalta ja suurta kärsimystä kysyvältä se toisinaan tuntuikin! Ja kuinka vaikeaa sentään oli ahtaa vähempiarvoisiakin tietoja pienen kuninkaanpojan päähän! Muuten oli hän viehättävä lapsi, tuo herttainen kiltti Zara raukka. Hyvää tahtoa ei häneltä suinkaan puuttunut.
Näissä ajatuksissa tuijottaa hän eteensä pitkät yökaudet ja huoli siitä, että poika jälleen on joutunut naisten käsiin ja tuonnoiseksi pikku Zara poloiseksi kiusaa häntä enemmän kuin vamma pojan silmässä, jonka vaarallisuutta hän ei vielä tunne.
Hänellä on suu ammollansa; varmaankin hän huutaa ja mölisee, mutta hänen ääntänsä ei voi kuulla. Yhtä vähän voi Zara kuulla lavan sivulla riippuvan kellonkaan ääntä, vaikka joku näkyi sitä hurjasti läikyttävän, ja kiväärien pauketta, vaikka hän näki kuinka niillä tähdättiin ja kuinka savu pelmahti ilmaan.
Mitään virkkamatta vei Frédérique poikasen ihan Kristianin eteen, heittäysi itse polvillensa, asetti pojan eteensä, risti tämän kätöset ja sulki ne omiinsa sanoen: »Kuningas ei välitä rukouksistani... Ehkä hän kuulee sinun rukouksesi, Zara... Kas niin, kertaa nyt sanani: Isäni»... Aralla äänellä toisti poika: »Isäni»...
Sen vuoksi täytyi minun suostua tähän tuumaan, vaikka se onkin vaarallinen yritys... Valittava oli: kruunu vai kuolema!... Ja minut ovat he tahtoneet tehdä kanssarikolliseksi näin inhoittavan kauheassa asiassa!... Pikku Zara poloiseni!... Ei, mitä siitä, istuuko hän koskaan hallitusistuimella tai ei ... kunhan hän jää elämään. Oi, jospa hän sentään elämälle säästyisi!...» Kello löi viisi.
Mitä mahtoivat nuo olla? mietti Zara. Ehkä olivat nekin jonkun karkoitetun ja onnettoman kuningasperheen jäseniä?... Mutta markkinakentällä oli paljo muutakin ihmeteltävää.