Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Talon kaupoissa oli hän joutunut velkaan ja se oli jäänyt tähän saakka. Tyrnävältä me ajoimme Liminkaan ja saavuimme noin kello kahdentoista aikana päivällä Vierimän pihaan. Täälläkös ihmeteltiin, kun hevosella tulimme, vaikka venheellä olimme lähteneet, ja vasta niin monen päivän perästä. Mutta vielä enemmän ihmettelivät he, kun saivat kuulla, minkä mutkan olimme tehneet.
»Joo, sitä minäkin vähän ajattelin», myönsi emäntä. »Vaan taas toisekseen ajattelin, että kun se on niin hyväsydäminen ja köyhille aulis se Montinin rouva, niin se maksaa runsaasti sen, minkä suinkin kannattaa.» »Et ole äiti ollut kaupoissa herrasväen kanssa, sen kuulee.» »No mitenkäs sitte.» »Ne ilkiävät ottaa niin helpolla kuin vain saavat.
VILANDER. No no, kyllä hommataan rahaa, kyllä hommataan. Eikö vahtimestari ole käynyt minua tapaamassa? AMELIE. Mistä minä tiedän. On oltu makasiineissa ja muissa kaupoissa kun on vielä niin paljon ostamista huomispäivää varten. Mutta sinä vaan panet kaikki minun niskoilleni ja hyppäät kaupungilla aamusta iltaan. Viinitilauskin on vielä tekemättä ja VILANDER. Viinitilaus?
Hiukkasta myöhemmin hän puuttui keskusteluun, valliten sitä lopun iltaa hänelle ominaisella tavalla. »Minä olen tarkkaavaisesti kuunnellut teitä kaikkia», hän aloitti, »ja näen selvästi, että te pelaatte peliänne oikeauskoisella tavalla. Te katselette elämää liikevoiton kannalta. Te olette lujasti vakuutettuja siitä, että teidän ainoa tarkoituksenne tässä maailmassa on voittaa kaupoissa.
Me ollaan niitä Karjalan kuuluja, sekä sodissa että kaupoissa mainituita. Isäni kun kuoli, sanoi: elä anna pojan halpaa naida. Ja nuori pitää olla Shemeikan hyvä. Vaikka olisitkin muuten kelvannut, olisit ollut liian vanha vakituiseksi. On jo ryppyjä otsassasi, ja suusi ympärystä on kovin katkera. Et niistä itse tiedä, ei niitä vielä lähteessä näe. En ole katsellutkaan.
Sen sijaan oli sisäänkäytävän päällä majesteetillinen veistokuvaryhmä, jonka päähenkilönä oli kaunis, rikkauden jumalatarta kuvaava nainen runsaudensarvi käsissään. Ulos ja sisään virtailevasta ihmistulvasta päättäen näyttivät molemmat sukupuolet kulkevan kaupoissa jotenkin samassa suhteessa, kuin yhdeksännellätoista vuosisadallakin.
"Ka, enpähän nyt tiedä hyväänsäkään ... kun et omasta hyvästä tahdostasi laittane", sanoi Reetastiina melkoisesti hämmästyneenä Kallen kummallisesti ärtyisästä vastauksesta. "Mull' ei ole hyvää tahtoa nyt ... niin pistelee vihakseni, että..." "No, mikä sulla nyt on?... Olet tainnut tapata kellon kaupoissa?..." "Enkä ole tapannut ..." "No mikä sull' on sitten hätänä?..."
Kauppias itse oleskeli siellä usein ja pakinoi suomalaisten kanssa, tarjoili hintoja heidän tavaroistaan, ostikin, kun kaupoissa sovittiin, ja tarjosi tavaroita velaksikin. Petollisesta kohtelusta epäluuloisiksi käyneet suomalaiset eivät hätäilleet kauppoihin ruvetessaan. He kuljeskelivat kaupungissa paikasta toiseen keskustelemassa.
"Tuo" arveli kauppamies "osoittaisi tyhmyyttä, ellei Antero kaupoissa usein olisi näyttänyt, että hän on oikea kauppa-nero". Tämän neronsa oli Antero monen monituisella lailla osoittanut.
Ilmankos rikastuvatkin sitten kaupoillaan, kun yksissä kaupoissa niin paljon voittavat", sanoi Vilho. "Eihän sitä kaupalla rikastuta, vaan voitolla", lisäsi siihen Tuomas ja lähti astelemaan pirttiä kohden. Kaikki muutkin tekivät samoin. Ihmisiä alkoi nyt tulvailla joka haaralta ja pian oli Syrjälän suuri pirtti niitä täpötäynnä.
Päivän Sana
Muut Etsivät