United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian sain häneltä kuulla, että isäntä oli minun äitini äitin eli muorivainajani veli ja että hän oli jo nuorena poikana tullut Tyrnävältä Kemiin ja sittemmin ostanut siellä talon. Vasta kuuli vuotta oli hän ollut naimisissa tuon kauniin emännän kanssa ja kun enemmän puhuimme, kertoi emäntä olleensa ensin piikana samalla isännällä ja sitten emännäksi päässeensä.
Voi, herranen aika, kuka te oikein olettekaan, joka minun Matti vainajani tunsitten? Ette te suinkaan Kemistä syntyisin ole totta kai te täältä puolelta kotoisin olette, arveli mummo. Kyllä minä olen syntyisin Tyrnävältä ja nimeni on Sakari. No, älkää enään mitään puhuko, vai Sakari Tyrnävältä. Kyllä minä jo muistankin, istukaa, istukaa, sanoi mummo elävästi.
Oliko sitten siinä talossa tapana aina vaille punnita vai tehtiinkö sitä vaan oudoille matkamiehille, sitä en tiennyt, mutta sillä kertaa ei kuitenkaan kauppa vedellyt leiville. Aspelalla oli saatavaa Tyrnävältä eräästä talosta kahdenkymmenen vuoden vanha velka ja saikin toisena aamuna osan siitä, mutta ei kaikkea. Oli näet Aspelan kotitalossa uusi isäntä, joka ei ollut sukua ensinkään Aspelalle.
Talon kaupoissa oli hän joutunut velkaan ja se oli jäänyt tähän saakka. Tyrnävältä me ajoimme Liminkaan ja saavuimme noin kello kahdentoista aikana päivällä Vierimän pihaan. Täälläkös ihmeteltiin, kun hevosella tulimme, vaikka venheellä olimme lähteneet, ja vasta niin monen päivän perästä. Mutta vielä enemmän ihmettelivät he, kun saivat kuulla, minkä mutkan olimme tehneet.
Itse asiassa ei siinä kuitenkaan ollut mitään kummailemista, niinkuin myöhemmin tulin ajatelleeksi. Olimmehan Lumijoen kappelissa eikä Limingan emäkirkolla. Ei kappeliseurakunnan isäntien enemmän kuin emäntien kannattanut kamarissa virua, vaan täytyi heidän, vaikka talon täysihaltijoinakin, levätä väen tuvassa. Taas oli Aspelalla entiset sanat suussa, että hän oli Kemistä ja Sakari Tyrnävältä.
Niin eli ja kuoli Sakari Tyrnävältä, Korvenpään isäntä Aspela. Hänen kaksoispoikansa ovat täysi-miehiä. Toinen on isäntänä Kerstilässä, toinen Korvenpäässä. Kolmas talo on myyty ja vainajan neljäs olikin minun Helmikankaani. Katri on vanhana mummona Korvenpäässä miehensä kuoltua. Erittäin suosittu emäntä hän on ja moni nuorempi koettaa seurata hänen esimerkkiänsä.
Silloin me istahdimme penkille, ja mummo nousi ja keitti meille kahvin, sanoen aina tavantakaa: Vai Sakari Tyrnävältä. Niin, ei Lumijoelta, sanoi Aspela, vetäen suutansa nauruun. Ei Liumijoelta, ei, ei, höpisi mummo. Kun joimme kahvia, kysyi Aspela: Tekö tässä talossa isannuutta pidättekin? Minähän miniäni kanssa olen tässä talon asioita hoitanut. Niin, taikka johtanut, sanoi Aspela.
Mutta eipä hänen tarvinnutkaan muuta sanoa ennenkuin hän tunnettiin. Melkeinpä luulen, että jos olisimme sinä aamuna menneet vaikka halki koko Suomen maan, niin kyllä Sakari Tyrnävältä olisi kohta tunnettu. Helppo onkin semmoista miestä muistaa, jonka nimen jokainen sormestansa tietää.