Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Mastot rutisivat, köydet pinnistyivät piukalle kuin viulunkielet. Myrsky vinkui niin kauheasti joka köydessä ja ylhäällä mastoissa ja märssyissä, että joka hetki vartosimme, koska mastot alas rusahtaisivat. Miehet olivat kirveet käsissä valmiina viipymättä irroittamaan kaikki katkenneet hylyt erilleen. En voi sanoilla kuvata sitä kauheata pauhinaa ja myrskyä, mikä meitä ahdisti.
Ja sitte virkkoi hän tämän vähän ajan perästä: "minä tarkoitan tietysti miten luutnantti pataknihtejään kohtelee", jota he eivät luulleet hänen muka ymmärtävän!... Tuuli koveni: se tuiverteli ympäri talon nurkkia ja vinkui ja pauhasi suuressa savutorvessa vintillä .. . ja Inger-Johanna kuuli vielä puoli-unissaan kapteeni Rönnovin sanovan: "Valtti! Valtti! Valtti! Valtti!"
Suuria maininkia vyöryi lahteen, nostaen laivat ja raskaat lossiveneet, ja kuohuen makasinien alla olevaan kivimuuriin, nousivat siellä täällä ylös laattialankkujen välitse, sillä vesi oli tavattoman korkealla. Suurien laivojen köysissä vinkui ikäänkuin sata helvetin klarinettia olisi soitettu, ja riihulteissa ja ankkurivitjoissa rätisi ja ratisi.
Minä olin rivakka poika, ja pääsinkin sentähden väliin vanhempien siskojeni suosioon, kun toimitin sellaisia askareita, jotka eivät heille sopineet. Minut lähettivät he ruokapuotiin, kun tuuli vinkui ja pakkanen paukkui, jolloin siskoni mieluummin viruivat lämpöisissä huoneissa.
Ellen katsoi ympärilleen, etsien asetta, millä hän voisi päättää eläin rauhan kärsimykset. Viimein huomasi hän suuren kiven. Hän meni sitä noutamaan. Hän lähestyi jänistä nostetulla kädellä. Hän heitti, vaan ei osannut. Jänis pyörähti ympäri ja vinkui surkeasti. En en voi! sanoi Ellen ja puri huuleensa. En minä myöskään! huusi Henrik. Tule, tule! Ellen kääntyi mennäksensä.
Mull' lieden eessä hauskint' on Nyt muistot entiset, Kun hiipuessa hiilikon Loppuupi askaret. Kevätlaulu. Jo ehtivi ehtii Taas lentävä joukkio tuo Aholle, mi lehtii, Jo lämpenevän meren luo. Miss' myrskyjä vinkui, Suloisena laulu nyt soi, Jää-sirpaleet sinkui, Siell' armaus nyt vihannoi. Ei muu kuni lempi Saa jäämähän karkelevaa, Ylhäisiä hempi Saa maissamme vierailemaan.
Pieni poronkirppu yksin tahtoi välttämättömästi kesääkin, ja vinkui siis, niin paljon kuin jaksoi: "herra kuningas, mehän olemme tulleet tänne aurinkoa odottamaan!" "Pidätkö kitasi kiinni, kurja mato!" karjasi jääkarhu hänen vieressänsä. "Tännehän tullaan kokoon vain vanhan tavan mukaan.
Näitä miettiessänsä pakolainen ei tuntenutkaan kuinka hänen ympärillään tuisku vinkui, piesten hänen kasvojaan lumihiutaleilla, ei että koirat häntä vainosivat tiellä, ei että ihmiset soimaellen ajoivat ulos kylistään, ei että tie oli niin pitkä, niin vaivaloinen!
Ei kauan viipynyt ennen kuin olivat päässeet viimeisten ihmis-asuntojen sivutse ja tulivat synkkään havumetsään, jossa tuuli vinkui kauheasti raivoten.
Yksitoikkoisesti ja hitaasti kuluivat päivät. Syksyiset rämehet alkoivat; sadetta ja lokaa lakkaamatta, pilveä ja sumua, tuulta, myrskyä. Puut seisoivat paljaina ulkona, pihlajoissa vaan muutamia surkastuneita marjarypäleitä roikkui. Kallaveden aallot ajelivat mustantympeinä toisiaan ja kohisivat vaahtoisina kiviseen rantaan. Metsä vinkui, järvi huokaili, luonto valitti.
Päivän Sana
Muut Etsivät