Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Ellen katsoi ympärilleen, etsien asetta, millä hän voisi päättää eläin rauhan kärsimykset. Viimein huomasi hän suuren kiven. Hän meni sitä noutamaan. Hän lähestyi jänistä nostetulla kädellä. Hän heitti, vaan ei osannut. Jänis pyörähti ympäri ja vinkui surkeasti. En en voi! sanoi Ellen ja puri huuleensa. En minä myöskään! huusi Henrik. Tule, tule! Ellen kääntyi mennäksensä.
Seuraavana keväänä oli hän hyvin heikko ja eräänä päivänä, käytyänsä häntä katsomassa, tohtori otti Ellen'in erikseen ja sanoi hänelle ett'ei hänen isänsä voinut kauan elää enää. Ellen kävi kalman kalpeaksi, puri huuleensa eikä sanonut mitään. Koko yön oli sairas kärsinyt paljon ja hengittäminen oli varsinkin ollut vaikea hänelle.
Pormestari näytti olevan muiden ajatusten vallassa. "Veithän kutsun molemmille vieraille herroille ravintolaan?" "Vein, mutta he epäsivät. Käskivät kiittämään paljon, mutta heillä ei ollut hännystakkia mukana, sanoivat he." Pormestari puri huuleensa. "Sehän olikin luonnollista." "Mikä, Gunhild?" "Etteivät tahtoneet tulla tänne tanssijaisiin tänään, kun ." "Kun?"
"Me olemme vilpittömiä, herra asessori; te olette kieltäytyneet kaikista, paitsi tästä, ja ette siis tahdo enempää... Niin muodoin," pitkitti hän kun asessori vaikeni ja puri huuleensa, "niin muodoin on minun ajatukseni jälillä." "Puhukaa, tuomitkaa kuin tahdotte, mutta älkää murhatko minua teidän jääkylmyydellänne."
Päivän Sana
Muut Etsivät