Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Hänkin on vilusta ihan musta kasvoiltaan. Tule ottamaan kahvia. Pannussa on vielä tilkkanen. Mitä tuo mies tahtoi? Ei mitään erityistä. Hän tuli hakemaan minua poliisikamariin! Hän on kuullut herrasväeltä, että minä olen huono nainen. Mihin sinä nyt aiot? Minun täytyy mennä pakoon. Kyllä hän vie minut vankeuteen. Voi äiti kulta, että sinulla pitää olla näin kurja tytär. Pysy sinä kotona.
Sotaiset tavat vaativat, ettei näillä herroilla, niinkuin ei kuninkaallakaan, ollut päällystakkia yllä, vaikka lämpömittari, jos se siihen aikaan olisi ollut olemassa, kenties olisi osoittanut 20° Cels. Siquier oli sinikalpeana vilusta ja harmista.
Wappu värisi vilusta. Tämä oli Murzoll'in jää-linnan esikartano, josta niin monta tarua kerrottiin alhaalla laaksossa ja jossa vuoren "onnelliset neidot" asuvat; niistä Luckard oli kertonut pikku Wapulle, lumituiskun ulkona raivotessa.
Kaukaa näki hän jo Petun seisovan portilla häntä odottamassa ja arvasi siitä, ettei nyt ollut oikein laita. Poika värisi vilusta ohkaisessa hameessaan. Avopäin hän seisoi ja paljain säärin; jaloissa oli vanhat kenkärajat. Mari koki rientää; viittasi kädellään Petua menemään sisään, mutta ei poika malttanut. »Anni kuolee», hän huusi. »Herra siunaa!»
Eräänä päivänä putosi Malla lammikkoon ja Engebretsen heittäytyi hänen jälkeensä ja veti hänet ylös. Märkänä ja pelosta ja vilusta vapisten menivät he kotiin. Se oli sellaista, jota ei voinut salata äidiltä. Kuultuansa mitä oli tapahtunut, huudahti hän kyyneleet silmissä: "Mitä, jos olisin kadottanut teidät molemmat, mitä, jos olisin kadottanut teidät molemmat!"
Etsijät palasivat murheellisina, mutta huuto kutsui heidät takaisin rannalle. Se huuto kuului eräästä pelastusveneestä, joka oli tullut virran alapuolelta. Soutajat kertoivat, että he pari peninkulmaa alempana olivat löytäneet miehen ynnä lapsen puolikuolleina vilusta ja väsymyksestä. Tunsiko kuka heitä ja olivatko he täältä kotoisin?
Ja niin he nyt siinä olivat vaan jonkun sylen erottamina toisistaan, Kerttu puoli-itkussa, vilusta väräjävänä, ja hän, kapteeni, lämpimässä vuoteessa, äärettömän säälintuskan raatelemana, voimatta sulkea palavaan syliinsä omaa hyvää, kultaista Kerttua! Jos hän ei olisi ollut soturi, olisi hänkin vuodattanut saineita kyyneleitä.
Hän kiiruhti pois silmänräpäyksessä ja minä istahdin laattialle ja otin vaimoa kädestä. Se oli kuin luurangon, ja vaikka hän värisi vilusta oli se polttava kuin tuli. "Minun täytyy kuolla", kuiskasi hän sortuneella äänellä, ja peljästynyt katse silmissään. "Pelkäättekö kuolla?" kysyin. "Pelkäänkö!" huudahti hän melkein kiljaisten, "minua vaivaa kuoleman tuska. Kuoleman pelko minut tappaakin."
"Pikku-Matin varastamanko sinä sanot!" ärjäsi Iska, "ethän toki liene opettanut poikia varastamaan?" "En juuri ole opettanut, vaan itsellään niillä toki on siksi älyä ollut", vastasi Leena. "Alussa kieltelin minä heitä siitä vähäisen, kun muistin sinun kauhusi sitä vastaan, vaan sitte keyrin en ole enää kiellellytkään." "Ja miksikä et?" tiuskasi Iska vapisten joko vihasta tai vilusta.
Annaa pöyristi, hän kavahti ylös ja kiidätti kuin tulenleimaus taloon ja suoraapäätä Katrin kammariin, jonka tuolin eteen hän vapisevana ja nääntyneenä vajosi polvilleen. "Katri," hän löi hampaitaan ja värisi sisäisestä vilusta niin kovin, että Katri tuskin voi ymmärtää hänen puhettaan, "oi Katri, rukoile Jumalaa, ettei mikään onnettomuus tapahtuisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät