Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
»Se räpyttää jo siipiänsä», selitti Liisu. »Mitä piruja?» Lasten isä läheni otsa rypyssä vikkelästi takkaa, näki siinä rievun päällä kaukaa tulleen matkustajan raottelevan pieniä kauniita silmiään, aukovan nokkaansa ja hiljaa räpäyttelevän siroja, ihmeen kauniita siipiään. Lasten silmistä hohti ilo.
Kärryt keikahtivat taaksepäin, ja poika ja Laura nurin niskoin lattialle niin pahasti, että katsojat säikähtivät. Mutta siihen, kun he ehtivät liikahtaakaan, oli poika jo pystyssä ja vikkelästi nosti Lauran jaloilleen. Hän sitten katsoi Lauraa läheltä silmiin ja hymyili aivan kuin houkuttelemalla houkutellen Lauraakin hymyilemään.
Suuri kuusikyynäräinen käärme riehui hurjistuneena, kokoillen ruumistaan kiemuroille hyökätäkseen ahdistajaansa musertamaan. Mutta Higgins oli varoillaan. Vikkelästi kuin kärppä hypähti hän aina syrjään, samassa iskien kivikirveellään hirviötä, niin että veri ulos purskahti. Siitä käärme vaan näytti hurjistuvan kauheammin, kuta useampia iskuja se sai.
Sen asema on ollut ihmeen kaunis kaltevalla rannikolla, jota järven hyökyaallot alati suutelevat. Kävellessämme näillä raunioilla tapasimme suuren käärmeen, joka vikkelästi ja taitavasti kiemuroiden vältti venemiesten tappohankkeet. O, mitä tunteita, mitä ajatuksia sydämmeen nousee siellä seistessä!
Antakaa minulle patruuni se paperossin pää! pyysi Antti nöyrästi. Herra viskasi paperossin suustaan kadulle ja Antti vikkelästi sieppasi sen. Se on niin komeata, kun mies kulkee ja savu jääpi! tuumaili hän vedellessään aika savuja. Kuka tuo herra oli? kysyen häneltä. Se oli Ursinin patruuni. Jo olimme tulleet kadunristeykseen, mistä oli minun eroaminen kotia.
Vikkelästi tarjosi Liddy heille aukean tötterön ja punastuen lausui hän ujosti, kumppalien nauraessa: "täss' on, hyvät herrat, ottakaa, mitä mielenne tekee." Upseeri oli aivan hämmästyksissään, kun hän kuuli tämän vastauksen omalla äidinkielellänsä tuon köyhän-näköisen tytön suusta. Hän kääntyi kumppalinsa puoleen ja sanoi. "Kas niin, Edward, tässä tapasimme kotimaalaisen!"
Mylly-Pekka katseli nurkkausta puolelta ja toiselta, pudisti epäröivästi päätään, mutta sitten viskasi lakkinsa maahan ja lähti kiipeämään vikkelästi kuin kissa. Puolitiessä menossa hän pysähtyi äkkiä ja sanoi: »Pitäkää huoli, ettei lapsi itke.» »Kyllä, kyllä», huudettiin, ja se nisutasku tarjosi Liisalle nisupalaa toiseenkin käteen.
CLETO. Minä taivutan hänen siihen; mutta lieköhän tuo myöskin minuun suostuva? RAFAEL. Mikä kysymys! Hän on nainen. CLETO. Mutta hänen iällänsä? RAFAEL. Aina nainen naisena pysyy. CLETO. Päätetty kun päätetty. RAFAEL. Ja nyt vikkelästi toimeen. Juan! Entä minun virkaan pääsöni? RAFAEL. On teille taattu. Oletteko kutsuneet? RAFAEL. Herra Sangredo tahtoo puhutella iso-äitiä.
Jouluna piti Miinan päästä kotiin kolmeksi päiväksi. Tervolassa oli ilo ylimmillään. Kaikki joulupuuhat toimitettiin vikkelästi. Liisa puhdisti joka nurkan. Tiina juoksi hänen kintereillään ja auttoi häntä. Liisa harjasi lehmät tavallista huolellisemmin sekä leipoi äidin kanssa ohraleipiä, joista Miina niin kovasti piti.
Ei ollut häntä muistanutkaan kuin vasta nyt, kun näki hänet ryytimaassa, jossa hän oli työssä ja seisoi katsoen taakseen, vaan sitten vikkelästi pyörähti ympäri kädet levällään ja multaiset sormet siirrollaan. Mutta Esteri ei vavahtanut, ei tuntenut mielessään värähdystäkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät