Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Vilho auttoi häntä vikkelästi, irroitti onkikoukut kopan reunasta ja laski ne varovasti veteen, jossa ne noin kahden kyynärän päässä toisistansa lyhyissä siimoissansa riippuivat alas pitkästä onkiköydestä. Vähän väliä sitoi hän köyteen pieniä piikiviä, jotka painoivat sen veden pinnan alle.
Kumpaisenkin hevoinen näytti yhtä hyvältä; ne riensivät tietä myöten niin nopeasti kuin nuolet, hypähtivät yhtä vikkelästi kaivantojen sekä vallien ylitse ja juoksivat sitte edelleen. He olivat niinikään rinnakkaa saapuneet likelle rotkoa, kun eräs nainen katsojien joukossa heilutti kaulavaatettaan, metsäherraa tervehtäen. Tuuli sieppasi valkean huivin ja lennätti sen tanterelle.
Milloin olet päivän polttamata pudotan siihen viisi penniä. Se tekee viikossa kolmekymmentä viisi penniä, paljonko vuodessa?" "Kahdeksantoista markkaa ja kaksikymmentä penniä", vastasi Josu vikkelästi. "Rahoilla voit ostaa kirjoja tai voit niillä käydä kouluakin, voit ottaa tunteja laskennossa ja kirjanpidossa. Nuorena on hyvä oppia." Sen enempää ei asiasta sillä erällä puhuttu.
Elämästä iloiten viereksivät pyylevät hylkeen poikaset kallion letolla, mutta uskomattoman vikkelästi pulahtavat syvyyteen, huomattuaan lähellänsä punaraitaisen purjeen, jonka alla tanakkarakenteinen luotsi, piippunysä vasemmassa suupielessä, mennä suiottaa ohjaamaan karien lomitse uhkeata kauppalaivaa, jonka mastojen huiput ja vimppelit kajastavat kaukaisen ja kaljun luodon takaa.
Ja hän oli hyvillään, että Sakris oli tavallinen työmies ... ei mikään ilkeä ja petollinen herra. Meni muutamia päiviä. Nelma uskalsi jo itse ostoksille ... nähdäkseen kylää. Vikkelästi hän pujahti takaisin kotiin pihaportista ... jonka luona seisoi naisia häneen tirkistellen ja keskenään supattaen...
En nukkunut. Päätä kivistää. Ai-ai, kun ei vaan olisi ollut häkää, täällä tuntuukin jonkinlaista kyökkikäryä. Ei se tee mitään. Nyt oli Henrik sanomaisillaan, mutta sydän löi liian kovasti. Uuno pani vikkelästi liivin napit kiinni, sujahutti takin yllensä ja sanoi mennessään ovessa: No sinä tulet sitten. Näin Henrikiltä jäi kuin jäikin sanomatta.
Sisäpiika tuli kyökkiin ja, tietäen hänkin Kertun asian, sanoi: nyt juuri lähtevät neidit kävelylle. Eikä hänen tarvinnut sanoa toistamiseen, sillä Kerttu juoksi vikkelästi kadulle. Samassa neidit tulivat katuovesta ulos. Kertun hämmästys oli suuri. Sata kertaa fiinimpiä hän näki joka päivä kaduilla. Nämä olivat niin yksinkertaisia, että oikein häntä nauratti.
Kuippana metsän kuningas, Havuhippa, halliparta, Metsän ehtoinen emäntä, Metsän armas antimuori, Pane kulta kulkemahan, Hopia vaeltamahan, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Kultaisehen kuppisehen, Hopeisehen hohtimehen! Aja vilja vikkelästi, Metsän karja kapperasti, Rakettuihin rautoihini, Tiettyihin teräksihini!
Reipas tyttö pesee vikkelästi paidan ja sukkaparin, varsinkin jos asuu aivan kosken partaalla." "Sitten on vielä yksi seikka", jatkoi papinrouva vakavasti. "Nuori tyttö tahtoo mielellään huvitella. Sehän on luonnollista, eihän sitä muuten jaksa tehdä työtä päivästä päivään ja viikosta viikkoon.
Hän pujahti niin vikkelästi pois avuliaan merimiehen luota, kuin olisi hän ollut vähällä polttaa itseään ja hiipi niin huomaamatta kuin mahdollista sisään seinää pitkin miesten tumman rivin takaa, jotka seisoivat tarjoellen toisilleen pulloistaan. Rantapuodin permannolla jatkettiin tanssia herkeämättä. Polskaa, kädet toistensa sivulla, valssia ja hambopolkkaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät