Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Viime lokakuun alkupäivinä palasi pari Nilsiän miestä "Kaino"-nimisessä höyryvenheessä Kuopiosta Muuruvedelle. "Kaino" oli matkustajia täynnä, mutta kukaan muu ei ollut niin humalassa kuin nämä kaksi miestä. Paitsi sitä, että heillä oli viinaa ruumiissaan, oli toisella vielä eväänä täysinäinen viinapullo. Selvyyden vuoksi sanon Sarkkaseksi sitä, jolla pullo oli, ja toista sanon Markkaseksi.
Hovipojat, vieläpä joutsimiehetkin käyvät kalliissa vaatteissa. Mitä sotamiehiin taas tulee, ei missään näe niitä niin runsaasti palkattuina, eikä niin iloisina. Kuulkaa niiden lauluja, katsokaa, kuinka niille kaadetaan viinaa ja ryytiviiniä. Vaan mitä! mikä melu tuolla alhaalla on? Mitä liekkiä nuo ovat?"
"Kaada viinaa korvaan", neuvoi Kelsin herrastuomari. "Lyö peijakasta", kehoitti nimismies, mutta Kankkulainen ei lyönyt. Hän vaan helisytti povessaan olevia rautariimuja ja niin lähti Poikah eteenpäin ja häntä sillä pyöri, kuin väkkärä. Milloin oli Kankkulainen etunojassa, milloin selkäkenossa ja sen mukaan Poikah joko nelisti tahi ravasi.
"Viinaa?! Mistäs minä sitä antaisin, sillä koko talossa ei löydy pisarettakaan. Ja jos olisikin, mitä pikku Helmi sanoisi, kun saisi tietää teidän taasenkin viinaa ryypänneen?" sanoi Tiina totisesti. "No mutta, hyvä Tiina, tämä kerta vaan, että minä saan unta ; vasta en minä tahdokaan", pyyteli kapteeni. "Mistä minä sitä annan, kun ei sitä ole."
Toisessa kysymyksessä kävi samalla lailla. Alhaalla kirkossa syntyi levottomuutta: mutta ihmiset eivät olleet oikein selvilläpäin ja niinpä he ajattelivat että morsian varmaankin erehdyksestä vastasi hullusti. Vanha lukkari istui penkissään ja töllisteli: Morsian on mahtanut juoda viinaa tänäpäivänä, ajatteli hän.
"Onko nyt parempi kuin ennen, setä, sanopas?" kysyi Helmi eräänä kertana. "On paljonkin parempi, lapseni, paljonkin parempi, oikein hyvä", sanoi kapteeni. "Niin, mutta minä en antanut sinulle viinaa", sanoi Helmi ja katsoi veitikkamaisesti kapteenia silmiin. "Et sinä antanut ja sinä teit oikein, lapseni", sanoi kapteeni ja sulki lapsen syliinsä.
Metsä kajahtelee kirkumisen tapaisesta laulusta. Hei liirua leijan laa, Markkinamiehiä ollaan vaan, Hei liirua leijan laa, Oltta, viinaa juoda saan. Jo heti kotipihasta lähdettyä miehet saivat »markkinakuraasia». Matin hevonen höyryeli vaahdossa virstan parin matkaa kaupungista. Antti istui vakaana ja totisena Matin rinnalla kärryissä. Hän oli levoton Matin raa'at kokkapuheet häntä inhottivat.
Jos mies on järkevä, niin sitä parempi, sanoi vanhus, eikö hän tuommoistakaan harjoita? lisäsi hän osoittaen silmillään pariskuntaan, jotka olivat nähtävästi tehtaalaisia ja istuivat toisella puolella käytävää. Tehtaalainen aviomies kulautteli pullonsa suusta viinaa, pää taakse taivutettuna, ja vaimo piteli sylissään pussia, josta pullo oli saatu, ja katseli ahnaasti mieheensä.
"Sinä luotit minuun vaikeimmissaki asioissa silloin, kun minäki vielä istuin Baabelin porttoin seurassa ja join päihdyttäviä juomia, etkö siis voi nyt uskoa minulle tämän veljesi vartioimista, joka on juonut sisäänsä osallisuuden Baabelin porttoin synneistä tässä perkeleitten kalkissa?" kysyi Kaurismaan Aappo Köllisköltä, "hän viihtyy hyvin minuun". "Sinä vihaat todella viinaa?"
Suru häll' oli, vaikkakin huulillaan hymyt pilkahti petteliäät; suri urhojen huolta hän, nauroi, vaan oli kosteat poskipäät. Nuor' ratsumies, kun hän hääri noin, nyt luo tuli, teikaroi, tuli kohti korskein katsannoin, ja röyhkeys äänessä soi. »Hoi, viinaa!» huusi hän, »hätää ei, tää poika se kustantaa. Tään kukkaron helkettä kuules, hei! Ja veikkoja kyllä saa!»
Päivän Sana
Muut Etsivät