Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Käkriäinen muutti Putkinotkon mökkiin, kun Muttinen oli sen korjauttanut; sellaisen vaivan näki Käkriäinen, syksyn ensimmäisillä lumilla, vetäen perässään hevoskaakkia, jonka reessä olivat kuormana akka, lapset ja perunasäkki, ja viimeiseksi käveli lehmä. Eikä siitä mudanvedosta Muttisen puutarhaan tullut ensimmäisenä talvena mitään, tuosta kolmen päivän possakasta.
Kotona klubissa oli hauskat illat; kaikki huoneet täynnä, ihmisiä istui biljardinkin ääressä, joka muuten oli kielletty. Joka viimeiseksi tuli, sai aina kertoa missä päin sillit olivat, mikä hinta oli, kuinka monta lukkoa oli käytetty ja mitä muuten pohjoisesta kuului. Se oli ainoa tapa, millä tietoja saatiin, ja näiden tietojen mukaan toimitettiin.
Se on paikka joka on mainio kertomalauluissa ja historiassa, ja sitä kutsutaan "Maurilaisen viimeiseksi huokaukseksi." Nosta nyt silmäsi tuon vuoriruhon lumipeitteiselle huipulle, joka kiiltää kuin valkoinen kesäpilvi sinisellä taivaalla.
Sinäkin minua aina Kohtelet kuin vertojasi, Et kuin ylpeä kälysi: Halveksien, ynseästi. Hän ei aavista minussa Muuta kuin matalan orjan! Monesti sinua säälin, Pyykit kun peset hänelle, Ruokit, hoitelet eläimet, Illoin valvot viimeiseksi, Kehrävartta keikutellen, Taas ensiksi aamuin nouset, Et sulosanoja kuule, Aina tok' iloisna laulat. ANJA. Miks' en voisikin iloita?
Lähetettiin kutsumaan Planchet'ia, ja annettiin hänelle määräykset; d'Artagnan oli hänelle jo asiasta ilmoittanut ja kuvitellut hänelle ensin kunniaa, sitten rahaa, ja viimeiseksi vaaroja. Minä säilytän kirjettä nuttuni kauluksen alla, sanoi Planchet, ja minä nielen sen, jos sitä ruvetaan minulta ottamaan. Mutta sitten et saa asiaa toimitetuksi? sanoi d'Artagnan.
Hän kiljui viimeiseksi sydäntä särkevällä epätoivon äänellä siunaten ja hyökkäsi juoksemaan. Sydän leiskahteli ensinnä muutaman kerran kovasti, niin että luuli rintaluihin koskevan.
"Lauluissa oli", sanoi hän hiljaa: Ja ollessani kuolin vuotehella, Kun vaihdan kodin iloon tämän maan, Mä viimeiseksi tahdon kuiskaella, Sun olen vaan. "Niin on niissä. Minä olen usein ajatellut: Emili, mitä sinä ajattelisit, tekisit, jos sinä seisoisit hänen kuolinvuoteensa ääressä, olisit hänen vaimonsa ja pyhkiäisit kuollon-hien sen ainoan otsalta, kuin sinulla oli maan päällä?
»Hiljaa, lapset, hiljaa», huusi johtajatar heidän jälkeensä, mutta kuka joutui sitä kuulemaan. Hanna oli jäänyt viimeiseksi. Seisoi siellä etehisessä vielä ja pani sadenutun alempia nappia kiinni. Otti sitten pöydältä äidin kirjat, niiasi johtajattarelle ja tarttui oveen. »Kuinka Hanna voi nyt?» »Kiitoksia, hyvin.» Hiljakseen astui hän alas kadulle.
Koulussa Katrille selvisi hänen elämäntehtävänsäkin. Tällä tavalla: Seminaarin läpikäynyt ainekirjoituksen opettajatar kerran jakeli aineet takaisin luokalle ja pidätti viimeiseksi Katrin aineen. Siitä hän piti erityisen, liikuttavan puheen, jonka pääsisällys oli se, että Katrin aine oli paras ja että Katrilla oli hyvin suuri taipumus kirjallisesti ilmaisemaan tunteitaan.
"Jumala siunatkoon meitä jokaista!" lausui Pikku Tim kaikkein viimeiseksi. Hän istui vähäisellä tuolillansa aivan likellä isäänsä. Bob piti hänen kuihtunutta pientä kättänsä omassa kädessänsä, niinkuin hän rakastaisi lasta ja tahtoisi pitää häntä luonansa ja pelkäisi, että hän otettaisiin pois häneltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät