Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
KULLERVO. Mut emäntä, ahnas Ilvo Vehnästäkö teille viilsi, Syöttikö sianlihoja? KOTRO. Kielen katkeran se velho Antoi aamuleivän kanssa Viskeli vihasanoja. Muutkin murisevat. TUIRO. Mutta seppo on sävyisä, Lempeä, hyväsisuinen Hänt' et moiti. KOTRO. En pahasti. Joutaisi enempi itse Vallita on vaimon valta.
Bengt kietoi käsivartensa hänen vyötäisilleen ja puristi häntä rintaansa vasten sydämellisyydellä, joka sai Esterin koko olennon mieluisasti värähtämään, ja kyynelsumun takaa pilkisti jo valoisa, aurinkoinen hymy, kun lähtömerkki viilsi ilmaa, kun nenäliinat huiskuivat, jäähyväis- ja eläköönhuudot sekaantuivat toisiinsa ja juna kiisi pois rakkauden ja onnen ihmeellistä satumaata kohden.
Kun ei ole maailmassa enää mitään, niin... Ja minulla ei ole mitään eikä ole ketään, joka kaipaisi Karoliinaa lukuunottamatta...» Viima viilsi kylminä neuloina hänen ruumiinsa läpi nyt hän sen tunsi, kun oli pysähtynyt. Hän kääntyi hitaasti. »Onhan yhdentekevää minnepäin kävelen», ajatteli hän. Mutta hänen ajatuksensa olivat sisarta muistaessa kääntyneet uusille laduille.
Hänen sydäntään viilsi ja tuntui kuin olisi hän jotakin pahaa tehnyt äidille. Ja kun hän heittäysi äidin kaulaan, oli hän sanovinaan: »Minä olen ollut paha. Olen rukoillut, että Yrjö ja minä kuolisimme, ajattelematta sinua, joka meitä olet rakastanut niin äärettömästi.» Elsa sanoi vain: »Antakaa, äiti, anteeksi.»
Mutta Hanna kirjoitti hänelle uskollisesti kerran viikossa, eikä tuskastunut, vaikka vastaukset viipyivätkin. Joskus hänestä Kallen kirjeet tuntuivat kylmemmiltä, ja juuri kuin väkinäisesti kirjoitetuilta, ja silloin aina kipeä pistos viilsi sydäntä. Mutta hän karkoitti pois kaikki epäilykset, ei hän sallinut niiden tulla heidän väliään hämmentämään.
Mutta ulapalla oli Rejer Juhl jahtinensa niin isoissa purjeissa kuin hän suinkin sai kuljetetuksi, ja viilsi merta, niin että kaaret natisivat ja lokat vapisivat! Tuuli oli siirtynyt länteen, niin että hänen täytyi antautua merelle yöksi. Majakka oli koko ajan heistä tuulen alla, vaan he voivat nähdä sen ainoastaan silloin kuin olivat keskilainetta korkeammalla...
TASSO. Jo liian hyvin tiedän, ettei sulle sen päivän jälkeen, mi vei hänet, kukaan sun puhdast' iloasi korvannut. Kuink' usein rintaani se viilsi, usein sai lehdon rauha kuulla tuskani! Ah, huusin, siskolleko yksinään lie suotu kallis olla kalliilleni! Muu kukaan eikö luottamustansa siis ansainne, muu sydän eikö niin kuin hänen syki? Sammuiko jo äly ja henkevyys?
Sellaiset tunteet oli eläimellä tai hurmahengellä! Boleslav värisi. Tähän, tähän ihmiseen oli hänen elämänsä sidottu. Ja tuskan valtaamana heittäytyi hän hautakummun reunalta suinpäin lumeen, pani kätensä ristiin rinnalleen ja sammalsi sekavia rukouksen sanoja, kyynelten tulviessa hänen silmistään. Hänen vuoteensa kylmyys, joka viilsi hänen kasvojaan, ajoi hänet pystyyn.
Aamukellot olivat soitetut ja haaveksijan tavoin seisoi soittaja luukkuaukon reunalla, tuolta pyörryttävästä korkeudesta silmäillen allensa. Pitkä, synkkä hauta ammotti siellä, juurikuin valmiina häntä nielemään. Kylmä väristys viilsi miehen selkäpiitä ja hänen polvensa longahtelivat.
Anna heti huomasi tässä äänessä jotakin erinomaista, joka karmivana viilsi läpi koko hänen ruumiinsa. "Sinäkö se olet Yrjö," lausui hän tuskin tietäen, mitä sanoi. "Oi tule minun kanssani huoneesen." "Vastaa missä sinä olet ollut, ja missä on hän?" kuului vastaus. "Minä tahdon sen tietää."
Päivän Sana
Muut Etsivät