Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Ja niin tuli eräänä kauniina kesäkuun päivänä nuori ylioppilas taloon. Hän oli kasvoiltaan kalpea, mutta tukka, silmäkulmat ja hienot viiksien alut olivat sysimustat. Hänen katseessaan oli jotakin surunvoittoista, hän näytti mietiskelevältä ja käyttäytyi vaatimattomasti.
Silmät olivat siniset, mutta kiilsivät nyt väsymystä ja alkoholia. Tukasta oli kähärä liimautunut otsaan kiinni. Mustien viiksien alkua orasti ylähuulessa. Puku oli hieman epäjärjestyksessä. Kallella oli aina ollut suuri vaikutusvoima Anttiin, joka joutui helposti sellaisten johdettavaksi, jotka olivat kokeneet ja tiesivät enemmän kuin hän.
Lauseen tuon tajus ukko ja vei yli silmien varkain kättä ja yksin tein pois pyyhkäsi viiksien värveet; sauvaan painaltuin nyt järkkymätönnä ja tyynnä katsoi päin, oli hetken vait sekä vastasi vihdoin: »Arvosa herra, jo aikaa lie elo tuttua meille, turhuus sen, sekä kuink' on tyhjää turvata siihen.
Ja nämätkös kerääntyivät ympärilleni, etten ollut päästä heistä. Onneksi tuli päällysmiehen apulainen ja ajoi heidät pois. Yksi kävi niin kimppuuni, että tuskin osasin irtautua. Minkä näköinen? kysyi Horoshafka. Mustahko, viiksien kanssa. Kyllä se sitten oli hän. Kuka hän? Ka, Stsheglof. Se joka äsken meni ohitse. Mikä ihmeen Stsheglof? Kylläpä, kun ei Stsheglofia tunne!
Bengt istui taaksepäin nojaten ja tuijotti terävine, tummansinisine silmineen kirkasta syystaivasta, hänelle tavallisen, hieman pilkallisen hymyn leikkiessä huulilla ylöspäin kierrettyjen viiksien alla. "No, oletteko nähneet häntä?" huudahti äkkiä toinen nuorista upseereista.
Ainoastaan Uusi Hellberg sai jäädä sisään. Tämä seisattui nyt uunin eteen Juken ja Antin keskivaiheelle. Pystynä hän siinä seisoi. Viiksien latvat sirhottivat nyt somasti ylöspäin, punainen leukaparta oli kääntynyt ulospäin, kuten sen pitikin, ja toinen silmä lupotti enemmäksi kuin puoleksi kiini, kuten oli tarkoituskin.
S. V. oli vetäytynyt taas tuskin näkyvään sineensä, kasvoilla lepäsi rauhallinen ja tasainen punaruskeus, viiksien karkeus oli taas vaan hienoutta hänen lumivalkean pysty-kauluksensa rinnalla. Yksinäinen kynttilä sammui ja hänen uutimettoman, pienen kesähuoneensa pimeys tuli välittömään yhteyteen tähdistä väräjävän taivaan kanssa. Maanalaiset voimat.
Tultuaan työhuoneeseen Nehljudof näki edessään keskikokoisen tanakan lyhyttukkaisen miehen pitkässä verkatakissa, joka istui nojatuolissa suuren kirjoituspöydän ääressä ja katseli iloisesti eteensä. Valkoisien viiksien ja parran keskellä punaisuutensa tähden sangen huomattavat hyväntahtoiset kasvot sulivat hänellä leppeään hymyyn Nehljudofin nähtyänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät