United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ville viepi sinne "pieneen ja hyvin sievään mökkiin," jonka se tekee sinne "Leppäaholle, jossa on vesilähde aivan alla". Mitä sinä nyt puhut? kysyi Liisa ja puna lennähteli kasvoilla. Se kävi Viijan ilolle ja hän jatkoi: Sitä kirjettäsi sinä et näyttänytkään minulle, jossa nämä lupaukset olivat, vaan minäpä yhytin sen. "Rakas Liisa!
Ne näyttelivät tavaroitaan halulla, joita oli kahvikupin kappaleita, pieniä vaatetilkkuja ja kolme poropäistä riepuvauvaa. Nyt pääsi Viijakin huomaamaan riepuvauvain arvon. Hän haki omansa yhdenrinnan katseltavaksi ja vieraat toverit kiittelivät Viijan vauvoja koreammiksi, vaikka ei ne Reetan mielestä niinkään sieviä tulleet.
Minun vaan piti olla, vaikka kuuluiko muutamat sanoneen, että minä varsin tähystin sille aikaa tähän tuloni. En toki kuolemakseni tiennyt! Tiinako se on Viijan pesumummo? kysyi Esa, kun oli saanut suunvuoroa. Minähän sitä olen, näin halpa. No ei se siihen kuulu. Vaan ettepähän muista nimeäkään, kun sanotte Joosetaksi.
Varsinkin silloin oli kaikki laitoksessa, kun oli luultava, että kotoa tulevat kohta käymään. Mutta tulija oli aina joku muu kuin Petu. Teki monesti mieli lähettää sille sana, että tulisi nyt ensi kerralla, mutta mikä lienee estänytkin, lähettämättä se aina jäi. Jo viimeinkin Viijan toivo toteutui. Veräjälle hän jo meni vastaan.
Eikä se niin heti eronnut, sai kuikuilla hyvän aikaa. Liisa alkoi tuntea olevansa tässä seurassa niin joutilas kuin viides pyörä vaunuissa ja hän menikin Villensä kanssa huilailemaan heti kun he olivat löytäneet Arolan Marin, joka jäi Viijan toveriksi.
Se pitää sinun maksaa ... tuo rahat tänne. Isä maksaa, sanoi poika päätään kallistellen. Ei se kelpaa muilta kuin sinulta. Jos ei ole rahaa, niin kello täytyy heittää Viijan taakse pantiksi. Kelloani en anna. Jääköön hevonen tänne, onpa meillä parempiakin hevosia. Et nyt ymmärrä tehdä voittokauppaa. Saisit samalla hinnalla kihlatuksi itsellesi morsiamen.
Viijan sydän vähän hytkähti ja tuntui mieli hieman nololta, kun hän meni tädiltään kysymään lähdön lupaa. Pahahan se on olla menemättä, kun on asiata, mene vaan, sanoi Reeta. Eikö se Liisakin joutaisi? kysyi Viija. Eipä se oikein joudakaan ja tokko tuo ehkä... Reeta yritti sanoa, että ehkä ei kelpaisikaan kärryihin, mutta heitti kesken lauseensa.
Liikkeellä olo teki Viijan voimista lopun. Hän oli vähällä kaatua ennenkuin pääsi vuoteelleen. Vaimo ei taas malttanut olla kysymystään uudistamatta, mutta kohta hän katui, sillä sairas kielsi sen niin ihmeen rukoilevasti ja koetteli nousta ylös.
Tuokin järvi lainehti nyt kauniimmasti, aivan kuin olisi sekin nuortunut, vaikka se nyt näytti paljon pienemmältä kuin ennen Lassin kanssa kalassa käydessä. Viija hyräili jotain laulunnuottia ja katsoi järvelle. Kukas tuolta tulee, sanoi hän itsekseen. Eiköhän ole setä ja se näkyy tulevan tähän rantaan. Esa käveli rannasta Viijan luokse ja tervehti. Mitäs sedälle kuuluu? Eipä mitään.
Muutamana pyhänä oli Möykkylän emäntä tullut Viijan vieraaksi. Hän oli herttaisen hyväpuheinen, niin että Viija häneen heti mieltyi ja hoiti parhaan taitonsa mukaan. Emäntä oli lihava ja pulska, joten Viija oikein häpesi itseään sen rinnalla. Täällä karjamajalla se on hyvä olla, puheli emäntä syödessään.