Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Jätin Juhon ja Riikan hevosten kanssa metsään ja lähdin yksin, aseet vaatteiden alle piilotettuna, kylään tiedustelemaan. En ollut kauan kulkenutkaan, kun kylän laiteella tiheässä viidakossa tapasin naisia ja lapsia suuren pelon vallassa.
Minne minä liikuinkaan, haparoiden, ojennellen sokkoisia sormiani, aina tulin kehään, jossa kohtasin sen, minkä sitten saavutin. Vaikka vielä väistyitkin, niinkuin haamu, niinkuin metsänneito, jota kuvittelin kuulevani, jonka vilahtavan viidakossa, vaikken koskaan saanutkaan nähdä, et milloinkaan kaikonnut minusta ulkopuolelle sen kehän, jossa oli liikuntapiirini.
"Pfiit, pfiit" kuului vielä kerran satamalla sinkoilevista nuolista, jotka tunkivat aitauksen läpi, tekivät tien itselleen lehdikön kautta tahi viistivät puunrunkoja ja oksia, johon leirissä olevat, ryömien maassa paaluston syvän varjon suojassa, vastasivat haulilla ja luodeilla, jotka hyppelivät sinne tänne viidakossa. Aamu valkeni ja valaisi tämän omituisen näyttämön.
Laulurastas värähytteli ilmaa alempana tummassa viidakossa. Olavi oli kääntynyt jälelleen päin katsomaan, ja Elli seurasi mukana. Kun Olavi taas kääntyi takaisin, sattuivat he ohimennen katsomaan toisiaan silmiin. Ja yht'äkkiä tulvahti lämmin, äärettömän onnellinen ja hellä tunne läpi Ellin koko olennon.
Näittekö Jooseppia, oliko tämä ennen teitä mennyt samaa tietä vai tuliko hän jälestä?" "Näinhän minä hänet; hän tuli jälestäpäin". "Tapasitteko sitten kävellessänne toisianne ja puhelitteko keskenänne?" "En minä muuta kuin näin hänet, niinkuin sanoin". "Missä?" "Tästä vähän matkaa viidakossa". "Viidakossa! Ette siis silloin tiellä olleet?" "Minä olin tien poskessa kun Joppi meni sivutse.
Tuost' ei vielä selko, kun kuului viidakosta laukaus ja yössä kaikui hurja karjahdus. »Ken ampui?» »Tiikeri on lähimailla! Tuoll' on se.» »Ei vaan tuolla!» »Liekin lailla se liikkuu. Pidä varas. Maahan painu. Meist' on ja hevosista sillä vainu.» Hui! Taasen viidakossa joku laukas. Ja samassapa metsä sylin aukas ja aarnioiden herran, tiikerin, he näki syöksähtävän esihin.
Loi ilta varjot maisemille ja vuorilla jo vartoi yö. Ja sumussa ja pimennossa jo seisoi rivit tammien ja pensastossa, viidakossa kaikk' kului silmät pimeyden. Kuu pilvivuoren takaa nousi, ui unisena esihin ja tuulen siivet hiljaa sousi, soi ilma oudoin sävelin. Yön kauhut kasvoi vastahani, mut rohkeuteni karttui vain. Mun poltti tuli suonissani, mun hehkui liekki rinnassain
Vuoritietä ylös! Kulje edellä! Pensaikon läpi johtaa polku majalle, missä asun, kaivolle, josta juon. Vaeltaja. Ihmiskäden jälkiä viidakossa! Noita kiviä et sinä asettanut, antelias luonto. Vaimo. Ylemmäs! Vaeltaja. Sammalen peittämä templin pääty! Tunnen sinut, luova henki! Olet painanut leimasi kiveen. Vaimo. Eteenpäin, muukalainen! Vaeltaja. Kirjoitus kivessä tuossa! Mahdoton lukea!
"Valitsimme aina näihin huvimatkoihin pitkät, valoisat kesäpäivät, en ole vielä nähnyt merta sen totisessa ylevyydessä. Kun äitini ja minä lauloimme: 'Kaunis on maa, ihana Jumalan taivas', yhdyimme mielestäni siihen minä tarkoitan periaatteesen." Kävivät hetken kumpikin mietteissään. Linnut visertelivät viidakossa, sammakot surisivat alhaalla suossa.
Tuo kaikki teki upseerille selväksi, että täällä oli "vihollinen viidakossa". Hän oli hypännyt alas hevosen selästä ja miehistöinensä rientänyt sisään. Kaksi ratsumiestä asettui ovelle salvatakseen pakolaisilta tien. Toiset seurasivat päällysmiestänsä sakastiin, josta kuului sekavaa hälinää. Aliupseeri seisahtui ovelle ja jäi tyrmistyneenä katsomaan näkyä, joka häntä täällä kohtasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät