Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
"Sinä olet toisten kaltainen, et parempi etkä huonompi." "Ei, ei! Minä olen huonoin kaikista." "Ja sittenkin parempi." "Ainakin kurjempi. "Olen vihannut sinua vain siitä syystä, että sysäsit minut luotasi. "Sinä et sallinut minun jakaa elämääsi anna anteeksi. "Minähän tahdon vain kuolla kanssasi. "Ojenna minulle toki kätesi anteeksi annon merkiksi."
Lygiaa hän taas oli vihannut ensi hetkestä, koska pohjoisen liljan kauneus heti oli saattanut hänet levottomaksi. Petronius oli puhunut tytön liian kapeista lanteista saattoihan hän Caesarin päähän mättää mitä tahtoi, mutta ei Augustan päähän. Tuntijana oli Poppaea heti ensi silmäykseltä ymmärtänyt, että koko Roomassa yksin Lygia saattoi kilpailla hänen kanssaan kauneudessa, ehkäpä voittaa hänet.
"Herra, minä olen vihannut vääryyttä," huudahti vanha pappi. "Mutta Kristus käski vielä enemmän rakastaa ihmisiä kuin vihata vääryyttä, sillä Hänen oppinsa on rakkautta eikä vihaa..." "Olen syntiä tehnyt kuoleman hetkellä," sanoi Crispus. Ja hän rupesi lyömään rintoihinsa. Istuinrivien vartija likeni samassa apostolia ja kysyi: "Kuka sinä olet, joka puhuttelet tuomittuja?"
Tämä raskas, kömpelömäinen käsi, jonka koskettamista hän oli vihannut, se lepäsi nyt hengetönnä ja kylmänä. Taudin houreissa pyysi André, että tämä laskettaisiin hänen päänsä päälle. Hänen isänsä ja vaimonsa eivät saaneet mennä hänen luotansa. Hän huus heidän nimiänsä, ja raivoisassa kuumeessansa taisteli hän lakkaamatta heidän elämästänsä.
RUOTSILA. Lindi, minulle tuli nyt yht'äkkiä mieli niin iloiseksi! LIND. Minulta ikäänkuin kivi vierähti sydämmeltäni! RUOTSILA. Lindi, olemmepa me aika pöytiöitä olleet! LIND. Kuin olemme niin kauan turhasta riidelleet! RUOTSILA. Ja toinen toisillemme harmia tehneet! Ruotsila, minä olen monta vuotta sinua vihannut! Ja minä sinua! LIND. Ja kuitenkin olet sinä niin hyväluontoinen mies!
Hänkö olisi vihannut, hänkö halveksinut ihmisiä ja eläimiä ympärillään? Päinvastoin hän rakasti. Hän janosi rakkautta, hän kerjäsi rakkautta, vaikka hän ei saanut sitä, ja siksi katsoi hän jokaisen vastaantulijan, jokaisen uppo-oudonkin tai hetkellisen tuttavan silmiin niin etsivästi, niin pyytävästi ja surullisesti...
HILMA (katselee hiilustaa). Oi, en minä itsekään sitä ymmärrä. Se oli sellainen raskas syys ilta ... me palasimme rustmestarin veljen häistä Rauhalasta. Siellä oli tanssittu paljon ja muuten pidetty hauskaa. Minä olin ensikerran sellaisissa loistavissa ja hilpeissä kemuissa. Matkalla minua vähän vilutti, kun olin lähtiessä hiestyneenä. Hän sanoi, että minun pitäisi saada jotain lämmikettä, etten tulisi sairaaksi. Ja sitten pyysi hän minun panemaan valkeata pesään hänen huoneessaan ... kaikki makasivat silloin jo. Minä join siellä lämmintä viiniä ... ja sitten, siinä hiipuvan hiilustan ääressä tuntui niin maailmasta eroitetulta ja lämpimältä ja raukaisevalta. Hän puhui niin hyvästi ja oh! minä olin joutunut hänen valtaansa, minä tunsin sen, mutta minun päähäni ei tunkeutunut ainoatakaan pelastavaa ajatusta, olin ihan typertynyt. Siitä hetkestä asti olen minä vihannut rustmestaria. Minä olen tuntenut, että hän jollakin tavalla on hallinut minun vapauttani. Vaikka en ole tietänytkään, että minun kurjuuteni on näin pitkälle mennyttä, vihasin häntä kuitenkin. Nyt kun sen tiedän, nyt minä inhoon ja pelkään häntä. Muori hyvä!
Voi, ken kerran saisi kuolla kuin hän, ikäänkuin lapsi, joka nukkuu iltarukouksen aikana." "Te suotte siis hänelle anteeksi?" "Suon, suon, sen tietää Jumala, etten ole silmänräpäystäkään häntä vihannut." Kamreerin rouva nauroi.
Tämä asia oli ainoa varjo Ingridin ja Gabrielin välillä. Joskus se näytti Gabrielista tavattoman vähäpätöiseltä, mutta toisen kerran taas se omituisesti eroitti heitä toisistaan, teki niinkuin vieraiksi toisilleen. Ingrid rupesi puhumaan hänelle niinkuin hän, Gabriel, olisi vietellyt Heddin, ja Gabrielista tuntui niinkuin Ingrid olisi vihannut juuri häntä ja hänen sukuansa.
Syyttäjä Varmanen antoi oikeuteen syytetyn papinkirjan ja lausui kertomuksen pidetystä poliisitutkinnosta, päättäen että mikä tässä tutkimuksessa tuli ilmi ynnä useat jälkeenpäin tulleet todistukset kuin myös se yleisesti tunnettu seikka, että Taavi Hannula aina oli vihannut velipuoltaan Jooseppi Hannulaa, saattivat melkein selväksi, että syytetty oli surmannut velipuolensa Joosepin, jonkatähden nimismies nyt vaati Taavi Hannulan langettamista lain rangaistukseen, antaen oikeuteen tutkimus-tilaisuudessa tehdyn pöytäkirjan, vainajan vaatteet ja Taavin kirveen, ja luetellen syytöksen vahvistukseksi, paitsi ilmi-antajaa Olli Hovilaista, koko joukon vieraita-miehiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät