United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jospa sentään olisimme ottaneet toisen niistä meille siksi, että hän kelpaisi puutarhurin oppiin, tottapa Leena yhden lapsen ainakin elättäisi; mutta he menivät ja ovat jo kukaties missä!» »Kyllä se tuuma pian menestyy», vastasi patrunessa, »sillä Leena on vielä lastensa kanssa Kylvöllä.» »Vai on! Oikeinpa taakka sydämmeltäni poistuu», sanoi patruuna.
Voitko kutsua takaisin Vuosiani vierineitä? Tuoss' on maassa kuollut kukka, Poljettu, paleltunutkin Siihen hengitä elämä! Tunteihin tukahtuneihin Voitko liekin lietsoella? Voitko hairausten haavat, Kipeät, kiduttavaiset, Parannella paidan alta? Ammoin tehtyä rikosta Tekemättömäksi tehdä, Sydämmeltäni salata?
"Sinä otit minulta", vastasi Fredrik, "suuren painon sydämmeltäni, sillä jos sinä olet minun kanssani, käy tuskani ja levottomuuteni voittaminen paljon helpommaksi". Niinpä läksivät he sitte yhdessä rivakasti astumaan Martti mestarin, kuuluisan tynnyrisepän, taloa kohti.
RUOTSILA. Lindi, minulle tuli nyt yht'äkkiä mieli niin iloiseksi! LIND. Minulta ikäänkuin kivi vierähti sydämmeltäni! RUOTSILA. Lindi, olemmepa me aika pöytiöitä olleet! LIND. Kuin olemme niin kauan turhasta riidelleet! RUOTSILA. Ja toinen toisillemme harmia tehneet! Ruotsila, minä olen monta vuotta sinua vihannut! Ja minä sinua! LIND. Ja kuitenkin olet sinä niin hyväluontoinen mies!
Tuskantunne vaihtui vähittäin mielihyväksi, sulotunteeksi, joka vuorostaan kohosi kohoamistaan. Jumala heitä siunatkoon! huusin minä kirjeen lopussa ja raskas taakka tuntui pudonneen sydämmeltäni. Todellakin! tyttäreni pyysi isänsä lupaa ja siunausta avioliittoonsa nuoren sahanhoitajan kanssa. Kirjeen lopussa oli myöskin sulhasen omakätinen luvanpyynti, joka pakotti minut uskomaan asiasta totta.
Minä aloin kysellä sydämmeltäni syytä siihen, miksi en hänelle kelvannut. Olin muka mielestäni sorea ja sitä paitsi rikas Marian omistajaksi, jonka vuoksi en arvannut aavistaakaan syytä kelpaamattomuuteeni. Tämmöistä tuhmuutta ja itserakkauden ylpeyttä oli minussa, onnettomassa. Luulin, näet, ihmisen elävän onnellisena yksinomaisesti sitä nauttiessaan mitä rahalla saadaan.
Mutta jos huomenna, tahi kenties vielä paremmin ylihuomenna, voit tulla luokseni tähän samaan aikaan, niin olen siksi miettinyt asiaa ja saamme silloin puhua siitä. Sopiiko sinulle?" "Mainiosti!" huudahti Bernfelt iloisena, "oletpa oikeen poistanut taakan sydämmeltäni.