Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
"Tuo kaikki tapahtui vasta viime sunnuntaina," sanoi vieras. Oli taas hetkisen äänettömyys. Sitten sanoi Peter: "No niin, mutta hän ei ainakaan kuollut!" Vieras pani kätensä ristiin polvilleen. "Peter Simon Halket," sanoi hän, "helpompi on miehen kuolla, kuin seistä yksin. Se joka voi seistä yksin, voi myöskin tarvittaessa kuolla." Peter katsoi levottomasti vieraan kasvoihin.
Ei mitään jäljellä entisestä Liisasta! Hänkin aivan vieras! Heikki ei voinut keksiä sopivia kysymyksiä, joilla olisi keskustelua ylläpitänyt. Että se Juho sattui olemaan poissa! sanoi Liisa.
"Totta puhuakseni", vastasi Aleksander, "täytyy minun tunnustaa, että me olisimme panneet miehet vankeuteen ja pitäneet aarteen kuningasta varten." "Kuningasta varten?" kysyi vieras hallitsija kummastuneena. "Paistaako aurinko myös siinä maassa?" "Paistaa kyllä!" "Sataako siellä vettä?" "Tietysti!" "Kummallista! Löytyykö sieltä myös kesyjä, ruohoa syöviä eläimiä?" "Löytyy, monenlaisia."
"Sinäkö täällä, Furius Ahalla? Mikä sinut tuo näiden muurien sisälle?" Vieras oli hetken vaiti. Hän hengitti syvään ja näytti itsekseen taistellen etsivän sanoja. Vähitellen kuu oli noussut ja loi jo valoaan luostarin muurien yli. Vähitellen se valaisi kokonaan nuoren roomalaisnaisen kasvot ja vartalon. Vihdoin Furius alkoi: "Haluni jättää sinulle jäähyväiset tuo minut tänne, Valeria.
Kivisydän mahtoi olla tavallinen vieras näissä erämaissa, koskapa hän niin rohkeasti oli sinne uskaltanut, vieläpä semmoisella hetkellä, kun taivaalta pakeneva aurinko peittää maan pimeydellä, joka jättiläispuiden tiheiden oksain muodostaman peiton kautta tulee yhä sakeammaksi.
Herra kansallemme Matalan, halvan sijan tänne loi; Et kaikkea voi muuttaa, osaksemme Min Kaikkivallan viisas neuvo soi. Suureksi hengen töissä tok', jos emme Me petä, Suomi vielä päästä voi. Sä vieraan kielen vieras lippu poista, Ja kirkkaana sen nimi kerran loistaa! FEENIL
Mutta samassa silmän-räpäyksessä, kun hän sanoi päättävän sanan 'otan', vannoin minä itsekseni, ett'ei hän sittenkään koskaan tulisi olemaan puolisoni, vaan että hän olisi minulle ainakin vieras." "Minä olen uskollisesti pitänyt valani. Koburg'in prinsessa kantaa minun nimeäni; mutta hän ei ole puolisoni, ei ystäväni, eikä matka-toverini elämässä. Minä en tiedä mitään hänestä, eikä hän minusta.
"Tuhat tulimmaista!" huudahti vieras, vastenmielisesti hämmästyen, "silloin täytyy minun pysäyttää matkani tältä päivältä, sillä ilta joutuu ja maja on väsyneille jäsenilleni tarpeellinen. Onko täällä läheisyydessä paikkaa, jossa halvalla saapi hyvän majan?" Antero mainitsi koto-kylänsä, joka oli erään kummun takana.
Vieras kalpeni ja höpisten jotakin, joka ei mitenkään kuulunut asiaan, rupesi panemaan lakkia päähänsä pelastuakseen pian korkean talon ylimmästä kerroksesta jonnekin alemmas ennenkuin koko talo kaatuu. Mutta Hannes ojensi kätensä ja pani oven lukkoon.
Liisan katseessa oli jälleen tuo vieras, tuo vihamielinen, tuo petollinen ilme, jonka Johannes oli joskus ennenkin niissä nähnyt ja joka aina silloin oli järkyttänyt perinjuurin hänen hermostonsa. Miksi se tulikin, aina juuri hänen aseettomimmalla hetkellään? Tuli, ja iski arimpaan. Tällä kertaa oli siinä vielä jotakin voitollista ja ilkkuvaa. Mitä hän ilkkui?
Päivän Sana
Muut Etsivät