Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Osaatko sinä Elsa tehdä parempia kukkakimppuja?" kysyi Liisi. "Vieläkös nyt kauniimpia; kyllähän ne jo ihmeen kauniita ovat!" vastasi Elsa. "Kyllä sitä täytyy lähteä huojumaan kotiin käsin, ei tässä nyt muu auta", sanoi mamseli, nousten seisomaan. "Lähdettekö jo kaupunkiin, täti?" kysyi Antti. "Ettekö te sisälle tulekaan?" kysyi Klara. "Minä kävin jo, hyvä lapsi! Hyvästi nyt kaikki!"
Nuopahan herhiläiset, hymyili Oikarinen, puraisten sikarinsa ja syläisten pään suustaan. Vieläkös se tohtori muistaa? Näinhän sitä myökin ennen aikoinaan. Johannes muisti kyllä. Oikarinen oli ollut hänen suuri opettajansa elämän taidossa. Tuokiotila oli sama kuin niin usein heidän yhteisellä Egyptinmatkallaan. Se ero ainoastaan, että tällä kertaa oli Muttila pikenttinä.
Olet sinä kummallinen herra, kun sinua tässä oikein katselen. Kaikkea sinun pitäisikin tietää. No, niinpä siis ensiksikin leipää kaljan kanssa, ja kaalisoppaa, katsos, tämmöisiä sinttiä, joita akat eilen toivat, siinä on meidän kaalisoppamme, sitten vielä perunoita. Eikö mitään muuta? No vieläkös muuta, rahtunen maitoa kait sekaan, sanoi akka naurahdellen ja oveen päin vilkaisten.
Vieläkös hän on jälellä? Luulin kuulleeni hänen sanovan, että Martin on ratsastamassa? Palannee kai hän takaisin? Niinkö hän luulee? Mihin hän siis on lähtenyt? Siitä on jo kymmenettä viikkoa, kun hän lähti herransa ainoata ja viimeistä ratsua uittamaan. Eikä vieläkään ole palannut? Voi sitä hirtehistä! Ehkäpä on tuo kunnon kuski uittanut itsensä upoksiin! Se olikin oikein oiva kuski!
Kauhistuen huomasivat veljekset silloin, että taivas alkoi kirkastua ja tuuli kääntyä etelästä pohjaan. Ilma oli muutoksessa suojasta pakkaseksi. AAPO. Tulesta pelastuimme, mutta pakkasen uhreiksi. Katsokaat: taivas selkiää ja kylmästi jo puhaltaa Pohja. Veljet, vaaramme on hirvittävä. JUHANI. Kirous ja kuolema! Kuka saattoi tämän aikaan? TUOMAS. Kuka! Sinä tulen ruoka, vieläkös kysyt?
»Vieläkös sinä siinä tassujasi tunnustelet, muut jo ovat asiassa kiinni että höyryää!» naurahti Uutela. »Muista vain sinäkin mistä olet kotoisin!» Savolaiset katselivat ohikulkiessaan ihmetellen sitä lieppinää ja möyrinää, mikä Hovin pellolla nyt vallitsi.
Mutta holliviikko sinun pitää ottaa. No jospa tuon ottaa, sanoi Lassi äkäisesti ja kysyi, että vieläkös muuta? Eipä sitä enää muuta ole, jos vähän huonetöitä. Huonetyöt ei kuulu isäntään, kyllä minä teen huoneita tarvitakseni. Kovin sinä olet ärtyisenä, muistutti taas Hemmo. Täytyy olla. Kukapa tässä köyhän kohtaa katsonee, jos ei itse.
RISTO. Ettäkö hän hullu on, tuo. Vieläkös mitä. Rikkiviisas pakana.
Vieläkös! Ylpeillessään se vain lähti ... Suomen herrat aina kehuvat hevosiaan ja rekiään. Tämä kun on aina elänyt siinä luulossa, että hänellä on ne pelit paremmat kuin missään muualla, niin suuttui ja lähti näyttämään omiaan. »Kyllä minä opetan kehumaan!» sanoi. »Näytetään tsuhnoille!» sanoi. Ja nyt kun kuuli lunta tulleen... Sitä tuli jo vähän liiaksikin!
Millä tavalla? RENNE. Sanon niinkuin asia on: että sinä rakastat minua ja minä rakastan sinua ja sen vuoksi meitä niin ihmeesti haluttaa olla näin sylekkäin. HELMI. Ja tiedätkö mitä silloin tapahtuu? RENNE. Ehkä antaisi hän meille siunauksensa. HELMI. Vieläkös! Hän ajaisi sinut pois. Niin, sen hän tekisi. RENNE. Ajakoon vaan. Ja ajakoon sinut myös, niin lähdemme yhdessä. HELMI. Minnekä?
Päivän Sana
Muut Etsivät