Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Klairon huomasi sen ja vetääntyi taas huokaillen pois kuvastimeltansa ja rupesi taas kiivain askelin käymään edes-takaisin huoneessansa. Vihdoin, ollen kiivaimmassa kävelyssään, seisahtui hän keskellä huonetta olevan ison marmorisen pöydän ääreen.
Pääasiallisesti tapahtuivat ne aina saman kaavan mukaan: Liinan toimesta saimme kahvia eli voileipiä, sitten vetääntyi kumpikin pari omiin salaisuuksiinsa. Liinalla aina riitti puhetta. Ja monipuolinen hän oli. Hän saattoi kertoa hauskoja, reippaita kaskuja, vaan myös puhella vakavia asioita. Mitä sinä, Lauri, ajattelet raamatusta? kysyi Liina kerran. Enpä paljo mitään.
Tukkukauppias kumarsi kohteliaasti, mutta kylmänä kuin jää: Valitettavasti minun täytyy kieltää. Olen ehtinyt jo pyytää toista. Ja tukkukauppias vetääntyi pois. Parit asettuivat riviin. Moni herra näytti vielä olevan daamia vailla, mutta häntä ei lähestynyt kukaan. Mitä se merkitsi?
Vetääntyi hänestä pois, vieraantui ja hautoi loukattuja tunteitaan. Ja tästä kaikesta ei Aarnold aavistanut mitään. Rauhallisena hän teki töitään, kävi seminaarissa ja kokouksissa, tuli kotiin, söi, lepäsi, nukkui, oli terve ja voimakas. Kenties olikin hän tyytyväinen? Kenties hän ei vaatinutkaan kotoista hauskuutta sen enempää. Kenties hänenkin tuli tyytyä elämään, tämmöisenä kuin se oli!
He rupesivat tapailemaan Jaakkoa kiinni, mutta hän löi ja hutki ympärilleen kuin riivattu, ja vetääntyi samassa ovea kohden. Ei heissä ollut joukollakaan sitä miehuutta, että olisivat ottaneet Jaakon kiinni, sillä kenenkään kynnet eivät pysyneet hänessä, vaan ne sinkosivat kynsien omistajan kanssa joka yrityksessä tuotakin tuokemmaksi.
Astuessaan tuohon hänellekin muistorikkaaseen, rauhaisaan puistoon ja nähdessään korkealle kasvaneita puita maahan kaatuneina taistelukentällä surmansa saaneiden soturien kaltaisina vetääntyi hän takaisin, säikähtäen surullista näköä.
Knut kävi aina välistä Dalessa, ja oli toisinaan vallattoman iloinen ja hurjapäinen, toisinaan taas hiljainen ja ikäänkuin surullinen. Hän pitää minusta, ajatteli Alfhild. Vanhukset siitä usein hänelle mainittelivat, eikä häntä ollut vaikea houkutella. Mutta kun leikistä alkoi tosi tulla, vetääntyi Alfhild pois. Keväällä oli Dalessa pienet pidot; kevätpanon maistiaiset. Knut oli mukana.
"Hyvitystä, kunnianloukkaus!" kirkuivat isot ja pienet kukat niin hurjasti, että metsäruusu raukka kovin peljästyneenä vetääntyi aidan ra'osta paikalleen takaisin ja kuuristui entistään alemmaksi siimekseen. Kovin suruinen oli hän nyt.
Lieneehän minulla lupa hyväillä omaa vaimoani.» John suuteli häntä leikillisellä uhalla monet kerrat, kunnes Alma puikahti hänen käsistään pois. »Anna nyt olla, John», hän sanoi ja vetääntyi kauvemmaksi. John meni kamarin ovelle. »Eihän täällä ole ketään. Sinä vaan suotta pelkäät.» Mutta Alma alkoi puhua muusta. »Helmi on äreä. Minä olen alkanut häntä vieroittaa.» »Vai niin.
Herra jumala, huudahti Riikka, vieläköhän tuo silloin muistaa, että minä häntä ennen sylissäni kannoin. Isäntä oli itse häntä hakemassa kaupungista. Kello kuuden aikaan illalla he ajoivat pihaan. Yrjö oli lastualla, aidan kupeella halkoja hakkaamassa. Hän vetääntyi puupinon taakse, josta heitä sopi hyvin katsella, tulematta itse huomatuksi. Kylläpä olikin hienon näköinen!
Päivän Sana
Muut Etsivät