Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Näki siskonsa vesillä, Siskon laivan lainehillla: "Tules sisko lunnahille, Oman siskosi otolle!" "Enmä joua sikko raukka! Lahna kultanen kutevi. Kultaisissa kupluskoissa." Eipä sisko tullutkana. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla. Näki minnänsä vesillä, Minnän laivan lainehilla: "Tules minnä lunnahille, Nato raukkasi otolle!"
Luonteiden erilaisuus kahden ensinnä nimitetyn välillä ilmautuu parhaiten vesillä. Lappalainen ja norjalainen, näette sen, ei koskaan saata soutaa yhdessä; tämä kumminkin on käytännöllinen tosiasia, jot' ei kenenkään auta kieltää.
Oli veljekset vesillä, Emon lapset lainehilla; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Suolimasta siian suolta, Hauin vuolta vuolimasta, Syömästä kalankutuja. Noin se virkkoi Wäinämöinen, Ennensyntynyt pakasi, Nuoremmalle veiollensa: "Ei sinun pitäisi syöä, Ei sinun, ei muienkana, Siian suolta, hauin vuolta, Ahvenen alaista puolta, Kuujasen kutumätiä."
Tordenskiöldin ja Sehestedin tanskalaiset laivueet risteilivät herroina näillä vesillä, ja likeltä piti, ettei yritys päästä lyhyen kesäyön pimeässä lävitse puikahtamaan, käynyt tälle rohkealle purjehtijalle kalliiksi.
Ajat eellehen menevät, vuoet tuota tuonnemmaksi uuen päivän paistaessa, uuen kuun kumottaessa. Aina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi, noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla, eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä. Jo vuonna yheksäntenä, kymmenentenä kesänä nosti päätänsä merestä, kohottavi kokkoansa.
Paavali, jonka matkoista olin niin monesti lukenut, saarnannut ja opettanut koulussa, oli matkustellut juuri näillä vesillä, täytti sydämmeni monenlaisilla ajatuksilla. "Kristuksen rakkaus" oli pakottanut häntä antautumaan kaikkiin vastuksiin ja puutteihin, joita hänen aikanaan ihan varmaan oli sellaisilla matkoilla näillä tuntemattomilla ja vaarallisilla vesillä.
Kapteeni oli miltei ensi kertaa vesillä ja vene käänteli hänen käsissään sinne tänne, josta Hinkki alkoi hermostua. Mikäs näkyy minun pääni takaa, häh? tiuskasi hän. Tokan savupiippu, sanoi kapteeni. No, jos piippu menee tälle puolelle päätä, niin souda tällä airolla, mutta jos tuolle, niin tuolla, ymmärrätkö? Kapteeni teki niin eikä vene enää käännellyt.
Venhe oli silmänräpäyksessä vesillä, purje vedettiin ylös, miehistä istui toinen perään ja toinen airoille, Risto ja Olli makasivat keskellä venhepohjalla. Tuuli vei venhettä pimiässä niin että vesi tohisi koskena kokassa. Matkustajat eivät ensiksi puhuneet yhtään sanaa toistensa kanssa. Risto kysyi viimein perämieheltä: "Kuinka pitkä venhematka on?" "Viisikymmentä virstaa", vastasi perämies.
Sillä vaikka polkeminen Pariisin parhaita katuja ei olekaan vaikeaa, käy ratsastus niitä myöten kuitenkin aikalailla rasittavaksi sen jännityksen vuoksi, jossa alinomainen varuillaanolo pitää hermoja; mutta se jännitys se samalla antaa aivan erityisen viehätyksen tällaisille retkille, joita voi verrata ainoastaan kosken laskuun tai myrskyssä purjehtimiseen karisilla vesillä.
Päinvastoin muuttui hän kalmankelmeäksi sen luettuansa ja mutisi "tämä vielä, mutta olkoon. Niinhän on köyhien kohtalo: haittana hako vesillä, tiellä köyhä rikkahilla".
Päivän Sana
Muut Etsivät