Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Niin yhdet, tinakannuja rämistäen, toiset toisaalta näin: Kauko on meidän! Oma on omamme Ahti! Kaukon pitää meidän kera kisata! Tarttuivat toisiaan käsiin, tekivät piirin, riehahtivat pyörimään ja laulamaan: Se on ahti Saarelainen, se on kaunis Kaukomieli, se on veitikka verevä, hius sorea, solki kaunis, pitkä tukka, parta kaunis, jalan nousu virman varsan.
Mutta äkkiä kavahti hän ylös, sillä metsästä, aivan läheltä, kuului outo rapsahdus. Samassa hyppäsikin puiden ja pensaiden välistä, esiin vahva ja verevä nuorukainen, joka iloisesti tyttöä tervehti. Elsa hymyellen vastasi tervehdystä ja hänen siniset silmänsä ilmaisivat tunteita, niin suloisia ja lempeitä, kuin mailleen rientävän auringon viimeiset jäähyväis-säteet.
Mutta miehet söivät ja juttelivat keskenään, eikä kukaan minusta näyttänyt sen suurempaa huolta pitävän. Puhemies istui pöydän päässä, ja pöydän takana istui sulhanen. Hän oli verevä, kaunis mies, vakavan näköinen ja roteva. Yhdellä sormellaan hän olisi saattanut lyödä minut kumoon, semmoisena kuin minä nyt, sairastanut mies, tällä kertaa olin.
Se oli kummallinen olento niinkuin lapsi: ei kuitenkaan niin suuresti lapsen, kuin vanhan miehen kaltainen, joka katsottuna jonkun yliluonnollisen medium'in läpi näyttää loitonneen ja sentähden menneen pieneksi, kuin lapsi. Hiukset, jotka riippuivat alas hartioille, olivat valkoiset, niinkuin korkeasta ijästä; eikä kuitenkaan nähty yhtäkään ryppyä kasvoissa, vaan iho oli hieno ja verevä.
Mutta Kaarlo, ollessaan nuori ja verevä ja sitä paitsi kylmään tottunut, ei tietänyt siitä puolinkaan niin suuresti kuin majuri. Senpä tähden tuli majuri useinkin iltasilla Kaarlon luokse, viluansa lievittämään. Ylhäistä päällikköään rakastava Kaarlo suojusti häntä usein peittämällä hänet omalla päällystakillaan ja oli itse ilman.
Mutta poika mielessänsä mietti monta kertaa: Näin ma itse Vellamon! Miks muuten niin mun verta kuvat kummat kuohuttaa ja otsasuonet ouruu? Kului vuodet, väitettiin, ett' oli hän hiukan houru. Jaakko kasvoi kuitenkin kuin korpikuusi nuori, verevä ja varteva ja vankka niinkuin vuori. Kantoi kylän säkkejä ja käytti myllyn pyörää. Isä itse enimmäkseen kaupan töissä hyörää.
Elsa vain yksin oli ollut siksikin rauhallinen, oli toimittanut kaikki päivän työnsä niinkuin ainakin, eikä ollut itkuun hänen silmänsä taipunut. Hiukan tosin, mutta tuskin nähtävästi oli kelmistynyt hänenkin verevä poskensa, kun hän aamulla oli sen kirjeen kiinni pannut, ja oudon vakava piiru oli ollut suun pielessä, kun hän oli palannut sitä kirjettä viemästä postilaatikkoon.
Poika ei vielä aavistanut, että enimmin kadehditut etumme aivan helposti voivat tulla meille kovimmaksi kiroukseksi, ja kuitenkin itki hän jo katkeria kyyneliä sentähden. Mutta siellä ei ollut ainoastaan pilkkaa ja kyyneliä, vaan myöskin kovia iskuja molemmin puolin; sillä Amos ei ollut mikään heikko maitoparta, vaan vahva ja verevä, ja oli kaikkia yhdenikäisiänsä päätä pitempi.
"Ohoh, ompas sitä jo ikää! mutta niin vanhaksi ei teitä ainakaan luule olette vielä yhtä kaunis ja verevä kuin kolmenkymmenen vuoden vanhat... Eikö totta, Hikliini?" "Niin no jo oh tuota kyllä se on totta," myönteli Hikliini.
Anna Sohvi, Pölläkän nuori, verevä tytär souti, vanha emäntä, Heta, piti perää. Aurinko paistoi ja Kallavesi heitä iloisesti tuuditteli. »Tuolla tulee suuri laine, tuolla, tuolla oikein vaahtopää.» »Ei se meitä tavoita.» »Tavoittaa, nyt, nyt.» Hanna pidätti henkeään. Ylös keikahti vene, ja alas sitten taas. Hei, kuinka tämä oli hauskaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät