Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Pieni kädenpuristus, kauniiden silmien loiste, poskien punastus, saivat aina hänen verensä kuohuksiin, tulivatpa ne sitten miltä taholta tahansa. Totta on että Anna Kallio herätti hänessä hiukan erilaista tunnetta, mutta ei se varmaankaan ollut rakkautta. Ennemmin se oli jonkunmoista kunnioitusta, tai ystävyyttä, tai mitä se nyt lienee ollut.
Pari palkattua yksityistä salapoliisia ottivat heti selon sekä teistä että nykyisistä olosuhteistanne. Siis kuitenkin poliisi! Johannes tunsi verensä kuumenevan. Sangen liikuttavaa huolenpitoa, hän lausui hiukan kumartaen. En tiennyt, että vapaaherralta riittäisi aikaa sellaiseen. Tein sen kokonaan vaimonne tähden, vastasi vapaaherra. Ja arvattavasti myöskin hänen tahdostaan?
Tyttö suoristausi: »Ei ole ollut tapana Moision aidan yli kenellekään kukkia antaa jos lieneekin tapa sellainen muualla!» »Jos lieneekin tapa sellainen muualla?» kertasi nuorukainen itsekseen ja tunsi verensä kuohuvan.
»Joutuiko tyttö Allan Verikäden haltuun sinun heimokuntasi luultuna tyttärenä? Sitten hänen verensä on punannut väkipuukon terää eikä sanomasi ole semmoinen, joka voi pelastaa tuomitun henkesi.» »Jos henkeni riippuu hänen elämisestänsä, niin se on täydessä turvassa», vastasi rosvo; »sillä tyttö elää vielä. Mutta henkeni riippuu heikommasta siteestä Diarmidin pojan häilyvästä lupauksesta.»
Odotuksen kuumeen punehduttamina tuijottivat kaikki silmät länttä kohden, josta heidän piti saapua, sankarien, laakereilla seppelöityjen, heidän, jotka pyhän kotiturpeen puolesta, vaimojen ja lasten, oikeuden ja isänmaan puolesta olivat olleet valmiit uhraamaan henkensä ja verensä korsikkalaisen hurmahengen tulikitaan.
Kevein, kiireisin askelin nainen lähestyi poikkisahattua koivunrunkoa, joka oli käytävän varteen pystytetty. Hieno hymy, täynnä sydämellisintä tunnetta, kirkasti hänen tyyniä, vieläkin kauniita kasvojansa, ja käsillään hän kosketteli varovaisesti karkeata kuorta, iloisesti kuiskaten itsekseen: "Pikku Arvid!" Tämä istui jäykkänä aivan kuin hänen verensä olisi jäätynyt.
Ett' oli nuori aikoinaan myös ukko kerran ollut, enemmän nähnyt matkallaan ja kauemmaksi tullut, en sitä silloin huomannut, siks' olin liian oppinut. En myös, ett' ilomielin hän verensä tuorehimman vuodatti eestä maamme tän nyt mulle rakkahimman, Ma olin nuori, riehakas, hän vänrikki, ma kuningas.
Anna onnea vastaistakin ... riista eteemme aja, kalat ainaisille apajille kutemaan kuljeta, kariamme kasvata ja varjele ... yhä isommat uhrit, yhä uhkeammat elukat sinulle siitä teurastamme ... katso, kuinka komea on elukka edessäsi, kuule, kuinka tuolla toiset vuoroansa vartovat ... kuule malttamatonta mylvintää ... sinun eteesi polvilleen pyrkivät, sinun jalkaisi juureen verensä vuodattavat!
Kun Qventin käänsi kasvonsa neidon puoleen vastatakseen kiitokseen, huomasi kreivitär veren vuotavan pitkin nuorukaisen toista poskea, ja hän huudahti syvällä liikutuksella: »Pyhä Neitsyt! hän on haavoitettu, hänen verensä vuotaa! Alas hevosen selästä, hyvä herra, ja antakaa sitoa haavanne!»
Nuoren tytön ensimäinen rakastaja on ainoa oikea, sanotaan tavallisesti; mutta Señoran ensimäinen rakastaja oli ollut 60-vuotias ukko, jonka isä oli hänelle valinnut, ja tämä ukko oli kylmentänyt hänen verensä ja turmellut ainiaaksi hänen ihanteellisen käsityksensä rakkaudesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät