United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuorukainen suoristausi ja silmästä tuikahti kipenöivä lieska. »Jätä sanomatta!» huusi isä. »Se on parasta!» Sitte hän nousi ylös, seisoi silmänräpäyksen tuumien ja astui avoimesta kamarin ovesta sisään. Avasi kaapin ja otti sieltä jotakin. »Ei Koskelan poikaa kerjuulle ajeta!» sanoi hän ylpeästi, ojentaen ottamansa poikaa kohti.
Kyllikki ei liikahtanut, ei äännähtänyt, hän vain katsoi kauhistuneena punaiset pilkut poskilla yhä laajenivat. Kruunusta oli vain metallilankoja ja myrtinsirpaleita jälellä Olavi potkasi vielä viimeksi hunnun syrjään. Sitte hän suoristausi ja katsoi Kyllikkiin hurjasti, niinkuin mies, joka on kukistanut yhden vihollisensa ja nyt silmää toiseen.
»Vaan jospa minäkin olisin jotain päättänyt!» Ukko suoristausi, seisoen kuin vanha naavakuusi keskellä permantoa. »Ja nyt voitte kuulla minun päätökseni: Moision tytärtä ei anneta tukkijätkälle hävetköön se, joka kehtaa pyytääkkään!» Hän sanoi sen sellaisella isän mahdilla ja valtijaan varmuudella kuin se olisi ollut päätös, josta ei enää voi vedota. Seurasi äänetön jännityksen hetki.
Tyttö suoristausi: »Ei ole ollut tapana Moision aidan yli kenellekään kukkia antaa jos lieneekin tapa sellainen muualla!» »Jos lieneekin tapa sellainen muualla?» kertasi nuorukainen itsekseen ja tunsi verensä kuohuvan.
Isosta-Koskelastako ?» »Onhan se isonlainen», Olavi vastasi. Ukko suoristausi, luoden pitkän, tiukan katseen: »Ja miksikäs sinä et voinut tätä jo silloin sanoa, kun ensi kertaa meillä kävit? Se olisi ollut parempi sekä sinulle että minulle.»