Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Jos sitä olisi kysytty verensä vuodattaneelta, autiolta ja nälkiintyneeltä maalta hänen kuolemansa jälkeen... Niin, kysy vain, vastasi kapteeni. Kysy vain, niin köyhinkin torppari vastaa veljelle: me olemme pahanpäiväisiksi peitonneet sekä tanskalaiset että saksalaiset, turkkilaiset ja venäläiset, tuli ja leimaus, sen olemme tehneet, herraseni, ja sen olemme tehneet Kaarle XII:n johdolla.
Ja toivokaamme, ettei se ole tapahtuva, niin kauan kuin teidän kookas vartalonne vielä seisoo isänmaan ja Ruotsin rajavartijana. Döbelnin silmät olivat alkaneet säihkyä. Hänen Intian auringosta ja Ranskan viineistä kuumuneet verensä kiehahtivat, ja kun sotavanhuksen malja oli juotu, ponnahti hän seisoalleen ja huudahti: Saanko sanoa sanan minäkin?
"Sesilia, sinä olet kuudentoista vuotias, sinä olet kasvanut aikana, jolloin sota on levittänyt tuhoansa ja tuskaansa koko tähän maahan. Suomi on hävitettynä, on vähällä vuodattaa kaiken verensä. Sen kaupungit ovat hävitetyt, porvarit kerjäläisinä; sen talot autiot taikka ainoasti vaimojen ja lapsien asumina.
Hän huokasi nyt itse ja Jumala kuuli rukouksen: salli Herra tytön ennustuksen hulluudeksi. Tule! sanoi Elias. Menkäät ... menkäät ... rakastakaat toisianne, minäkin olen rakastanut kuolema vei minun rakkauteni, ha ... ha ... ha ... rakastakaatte ... vihaksi rakkaus muuttuu veli verensä veljen miekalla vuodattaa. Kuuletko mitä tyttö sanoo? kysyi Elias.
Nuorukainen seisoi niinkuin lattiaan naulattuna. Että syvät tunteet aaltoilivat hänen sydämessänsä, sen saattoi päättää hänen kasvoinsa vaihtelevista vuoleista. Tuo hehkuva puna katosi pian niistä ja hän muuttui tavattoman vaaleaksi niinkuin olisi kaikki hänen verensä vetäytynyt sydämeen, mutta tämäkään vaaleus ei ollut kestäväinen, vaan jätti uudelleen sijaa tuliselle punalle.
Kansa riemuitsi, soitto virisi ylistyshymniin, kuului vain yksi huuto: 'Jumala on tullut kansansa joukkoon! En kuunnellut mitään en tuntenut en nähnyt mitään katselin vain Vapahtajan kasvoja!» Vanhus vaikeni syvästi liikutettuna. Ja nuorukainen tunsi verensä jähmettyvän ja tukkansa jäykistyvän. Hänhän oli henkilön parissa, joka tunsi kuoleman salaisuuden.
Hän seisoi siinä ikäänkuin huumautuneena pyörryttävästä juomasta ... ja poistui pitkin askelin kun kuuli lasten tulevan porstuasta. Jalat veivät häntä aivan hänen tietämättään... Nyt hän oli kaukana Giljen ahteissa ja kuu rupesi tunturien takaa kuumottamaan. Hän vaan kiiruhti; hänen verensä oli kiihdyksissä, hän näki, melkein puhutteli Inger-Johannaa...
Tämä vaja oli hänestä muuttunut pyhäksi sijaksi ja Tuomon viimeiset sanat soivat alituisesti hänen korvissaan. Kun hän viimein nousi mennäksensä, äkkäsi hän Legreen takanansa. Tavallisissa oloissa olisi tämän miehen läheisyys pannut hänen verensä kuohahtamaan; nyt hillitsi kuolon läheisyys kiihkeät tunteet.
Kuinka monta olette surmannut kaksintaistelussa, herra kreivi? kysyi Krauser huolettomasti, väistäessään hyvin tähdättyä pistoa. Te tulette olemaan ensimmäinen, vastasi Bertelsköld samaan tapaan; mutta hänen verensä alkoi kuohua. Mitä? Eikö yhtään?
Lunastustyö mun Jesuksein On aina uusi sielullein; Siis enemmän kuin maailmaa Mä Häntä tahdon rakastaa Ja kiittää Häntä hartaasti Nyt täällä, sitten ijäti. Minä tahdon teitä jälleen nähdä. Autuaat ovat, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat. Ja verensä kautta Mua aina Hän auttaa, Kun huudan: "Jo minä nyt jäin!"
Päivän Sana
Muut Etsivät