Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Veljet ja sisaret voivat sydämmellisesti toisiansa rakastaa silti kuitenkaan uskomatta toisilleen mietteitään, suunnitelmiaan, toiveitaan ja ystävyysliittojaan. Jokaisessa perheessä on aina joku, joka synnynnäisestä tunteellisuudesta vetäytyy hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen; mutta monessa hyväntahtoisessa ja kunnon perheessä on se ihan mahdotonta.
Tässä on meillä sileä aho, ja mitä kantoja on esteeksi, tempaisemme juurineen pois, ja tuolta otamme tarhallemme jatkoa nummen tasaisesta pinnasta. Nyt velisarja kahteen osaan, ja sen puolen miehet, jotka käyvät taistelossa tappiolle, nielkööt ehtoolla juhdan lihaa kymmenen naulaa. TUOMAS. Olkoon sanottu. JUHANI. Kymmenen naulaa, veljet? EERO. Juuri niin!
Siitä suuttuivat ajossa mukana olleet Thestioksen pojat, Meleagroksen äidin, Althaian, veljet; syntyi taistelu, jossa Meleagros heidät kaatoi. Silloin Althaia oli temmannut kekäleen tulesta, sammuttanut sen ja pannut sen talteen.
Eespäin, veljet! Tästä vie maan ikivanhan vapauden kirkas tie. Voittoisa lippu, lennä, loista, rientänyt ammoin sadat tappotantereet! Eespäin, te pyhät, pystyt repaleet! Viel' eivät Suomen vanhat värit rauenneet. Koskaan, kallis synnyinmaa, sua veren alttiin vuotamatta meilt' ei' väkivalta ryöstä; koskaan kuulua ei saa, maan tään ett' omain lasten petos orjuuttaa.
Niistä oli yksi sattunut olemaan niin taatusti laiska, että se ei koskaan ollut yhteiseen tuleen tuonut puuta. Kerran sitten olivat toiset veljet sanoneet: »Mene sinä hyvin kauas tulesta, jotta osaat tuoda puuta tuleen». Poika oli lähtenyt kirveineen metsään ja tehnyt sinne tämmöisen tulen.
Eespäin, veljet, laulain käykäämme, Riemu, viini ompi seuranamme, Yli vuorten, laaksoin, järvein, metsäin Laulu kaikukoon, hurraa! Niin, Laulu kaikukoon, hurraa! Nyt kukkarannalla Maistella Aiomme Maljasta; Siis sinne menkäämme Nyt riemuin me, Nyt riemuin me. El' itke neitosein, Ruusu ei Kuolla saa Poskelta. Sylissäs valkamain Ma etsin vain, Mä etsin vain. Suomalaisten huokaus.
No, jos niin helposti osaat kaikkia tehdä, ettei kysyäkään kestä, niin sitten meistä tulee tuota päätä veikot ja veljet, sanoin minä. Kyllähän se aina kysyä kestää, en minä juuri niin tarkoittanut, sillä en minäkään kouraani puhaltamalla mitään valmiiksi saa, virkkoi Lauri.
Veljet! toiset tavat ja toimet, jos toivomme onnea ja rauhaa. JUHANI. Haasteletpa oikein, sitä ei taida kieltää. SIMEONI. Jumala paratkoon! hillitön, villitty on elämämme ollut aina tähän päivään asti. TIMO. Onpa tässä elämässä elämää ja maailmassa maailmaa. Kyllä kelpaa, jos käskeekin. Ohhoo!
Taas on tarpeen Väinämöistä, haahta sankar-haavehen: Suomen vapauden! Viipurilaiselle Osakunnalle omistettu. Minkä liitti luonnon Luoja, ei sitä ihminen erota. Yks on maa ja yks on kansa, yksi kaunis Karjalamme, ikuinen, ihana, pyhä. Elivät erossa veljet: virsi vieri tuulen teitä, laulu taivahan latuja, kutoi sillat kummalliset, kaaret ainaiset asetti tuvasta tupahan, kautta Karjalan sinisalojen.
"Parasta on, että yhdessä lähdemme Leppiniemeen, minä en heitä sinua ennenkuin olet päässyt tuosta kirotusta himosta", sanoi Aappo, "toiset puhuvat veljet voit, jos tahdot, haettaa huomenna sinne, niin voimme pitää siellä huomenillalla sananselitystä". Niin tehty kuin sanottu.
Päivän Sana
Muut Etsivät