Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
KANSA: Painaisimme, kädet on verissä kaikki. ILMARINEN: Katso poika ja tähystä, eikö koita koi-jumala? PAJAPOIKA: Yhä yöpyvi enemmän. Vuoret on pimeessä kaikki. Sieltä täältä puiden päältä vain tulonen tuikahtavi lienevät pajatulia. ILMARINEN: Painakaatte palkehia, koettakaa kovemmin vielä, ettei sammu veljessavut Suomen sinisalossa. Ystävät hyvät on yössä, veljet vaivassa parahat. Painakaatte!
Päivälehden piiriin olisivat kenties sopivimmin luettavat myös Juhani Ahon veljet Pekka Aho ja Kalle Aho, jotka 1880-luvulla eräitä ajanhengen leimaamia teoksia julkaisevat, sekä 1890-luvulla esiintyvä Kalle Kajander, jonka pirteät kansan- ja kylä-elämän kuvaukset purjehtivat saman kirjallisen suunnan lipun alla. Kansallinen tiede.
Sen sanon teille kunnon veljet, että pääkaupungissa ei kelpaa ujosteleminen. Kerran pyysi Ruhtinas neljäsataatuhatta markkaa palkanlisäystä. Kaikki olivat vaiti aivan kun olisivat saaneet suunsa vettä täyteen; sillä ei kukaan muka tahtonut Ruhtinasta vastustaa. Minäpä mietiskelin vähän asiaa, nousin ja vastustelin sellaista pyyntöä, joka mielestäni oli hävytön.
Päinvastoin kävivät hänen lukunsa aina hiukan niin ja näin, ja hänellä oli kaikenlaisia muita puuhia enemmän kuin koulutöitä. Häntä tuskin saattoi uskoa saman perheen jäseneksi kuin suuret veljet, niin perin erilainen hän oli. Se oli todellakin huolestuttavaa. Lupaaikoina se oikeastaan alkoi pikkuveljen elämä.
Ma hälle: »Mestari, sen suita kuullen varmempi oon, mut aavistin jo itse asian ynnä tietää vielä tahdoin, ken vanki tuon on tulen, huipussansa kaksjakoisen, kuin roviolta nousis, joll' Eteokles veljinensä paloi.» Hän mulle: »Helmassa sen liekin kärsii Odysseus ynnä Diomedes: veljet olivat vilpin, nyt sen koston veljet.
Synteinikö rankaisuksi tuo mun nähdä täytynee, kuinka veljet keskenänsä kuolemakseen riitelee, kuinka aiheeks kurjan kiistan nostettu on entisyys, vaikka varmaan miesten tarmon vaatis moinen nykyisyys.
Katsokaat, veljet, hän punertaa ja hohtaa kuin täyskuu kesällä. TIMOTEUS. Taisteloni kova ponnistus näin soittaa kaiken vereni päähän. TOMMI. Pelkäänpä sun nostellees aivan raskasta olvikannua, Timo, ja siitä kenties nämät punertavat posket. ARISTARKUS. Tarvitseeko epäillä sitä. Timoteus, katso selkäs. TIMOTEUS. Selkäni?
Silloin ne varmaan potkivat toisiaan; hah-hah-haa! TOISET Hah-hah-hah-haa! Häipyvät vasemmalle uhrilehtoon menevälle tielle. Muuan mervi-ryhmä, innokkaasti keskustellen etualan poikki oikealle. VANHA MERVI Nilkuttaa kainalosauvan varassa: Miehestä se riippuu, veljet! Kansa on kuin seisova vesi, jonka pinnalle pitkällä tyynellä jopa nousee haiseva keltainen kanajas.
Koetelkaa toki tätä, rakkaat veljet, niin saatte nähdä, että oppi rakkaudesta ei ole sanoja, vaan tehtävä, läheisimmistä läheisin, kaikille ymmärrettävä ja tarpeellinen tehtävä. Rakkauden vaatimukset.
Hetki oli ratkaiseva; varomaton sana, epäiltävä silmäys olisi voinut kaikki turmella. Vielä ei kukaan voinut varmuudella sanoa, tuntisivatko veljet toisensa veljikseen vai kääntyisivätkö he toisistaan verivihollisina. Silloin vanha kreivi, heidän isänsä, astui heidän luoksensa ja sanoi totisesti: Bernhard Bertelsköld, tuossa on veljesi Paul! Paul Bertelsköld, tuossa on veljesi Bernhard!
Päivän Sana
Muut Etsivät