United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen rinnoilla ma lepään, Jok' ompi sieluin hekuma ja autuus Ja josta elämäni, toivoin tulee. En ole kuollut, vaikka kuolla tahdoin; Oi, anteiks' anna, taivaan vallitsija! HANNA. Sä unijuomaa joit, et myrkkyä. ELMA. Nyt ymmärrän. Ja Tykoni on tullut? HANNA. Ja veljes Pauli myös. ELMA. Mun kaunis veljein, Sua tervehdin. PAULI. Mun sisareni armas! ELMA. En petollinen ollut Tykolleni?
Sota Jugurtaa vastaan näytti selvästi ylimystön itsekkäisyyden ja antoi Mariukselle tilaisuutta osoittaa hyvää sodan johtotaitoa. Masinissan poika Micipsa jakoi ennen kuolemaansa valtakuntansa kahdelle pojalleen ja antoi myöskin osan veljensä pojalle Jugurtalle. Tämä heti murhautti toisen serkkunsa. Eloon jäänyt veljes Adherbal pelkäsi henkensä olevan vaarassa ja pyysi Roomasta apua.
Tään ilmestyksen siinä esittänyt sun veljes viel' on selkeämmin, missä hän puhuu vaattehista valkoisista.» Nää sanat sain ma sanotuksi juuri, kun kuulin yltä 'Sinuun toivokohon' ja siihen yhtyi kaikki tanhupiirit. Niin niiden keskell' liekki kirkas syttyi, ett' talvin ois kuukausi pelkkää päivää, Kravussa jos ois moista kristallia.
Mut elämälleni on haikein isku Lavinia kallis, kalliimp' elämääni. Jos tuossa asuss' oisin kuvas nähnyt, Olisin tullut hulluksi; nyt mitä, Kun tuommoisena näen sun elävältä? Ei kättä sulla kuiveeks kyynelten, Ei kieltä ilmi tuomaan, ken sun silpoi. On miehes kuollut; hänen kuolemastaan Sun veljes syytettyinä myöskin kuolleet. Ah, katso, Marcus! Katso häntä, Lucius!
Beatriceen käännyin, joka merkit mulle nopeat viittoi, että läikyttäisin sisäisen lähteheni vettä ulos. »Se armo», aloin, »joka korkealle Ens-Päällikölle suo mun tunnustauta, myös auttakoon nyt muotoon aatokseni.» Ja jatkoin: »Kuin on totisesti meille, oi taatto, kirjoittanut veljes rakas, mi oikeaan sun kanssas johti Rooman,
RACHEL. Siihen on Claudio liian järkevä ja vakaa. VARRO. Ei; astukoon hän miehenämme tanterelle. Mutta me lähtekäämme tästä tieheemme. Tule, lapseni. RACHEL. Sallikaat minun olla. Minä tuskin käsitän mitä on tapahtunut. VARRO. Ja hän on kyllä käsitellyt meitä. Käy pois sun ruman veljes näkyvistä. Mariamne, sinun murheelliseen helmaas rientää murheellinen Rachel.
POMPEJUS. Siis tietkää: tulin tänne aikehessa Tarjoonne suostua; mut hiukan kärtyks Antonius sai mun. Vaikka kertomalla Kehuni pilaankin, niin kuule toki: Kun veljes kanssa Caesar kävi sotaa, Tul' äitisi Sisiliaan ja siellä Sai ystävyyttä. ANTONIUS. Tiedän sen, Pompejus, Ja aioinkin sen aimo kiitoksilla Sinulle sovittaa. POMPEJUS. No, tuohon käteen! En luullut, että täällä tavattaisiin.
Tään ilmestyksen siinä esittänyt sun veljes viel' on selkeämmin, missä hän puhuu vaattehista valkoisista.» Nää sanat sain ma sanotuksi juuri, kun kuulin yltä 'Sinuun toivokohon' ja siihen yhtyi kaikki tanhupiirit. Niin niiden keskell' liekki kirkas syttyi, ett' talvin ois kuukausi pelkkää päivää, Kravussa jos ois moista kristallia.
NATHAN. Viel' ei he mistään tiedä! Viel' on yksin sun vallassas, min verran saa he tietää! Kuink', enkö omaksuisi lapsia ma veljeni mun omiain ne eikö? Sun haltuusi mä jättäisinkö ne? Kumpikin he ovat ... ovat veljes lapsia! Mä mitä kuulen! Miten muuten, muuten vois ollakaan! Nyt, äksy, saat kuin saatkin mua rakastaa! SITTAH. Mä myös, mä myös! Mun Assad-poikani! Mun Assadini poika!
ANNA. Niin eläisivät; mutta kuolleit' ovat Ja sinun kauttas, hornan palkkalainen. GLOSTER. En miestäs surmannut. ANNA. No, siis hän elää, GLOSTER. Ei, kuollut on hän: Edward hänet tappoi. ANNA. Sen valehtelit omaan päähäs, herja: Sen verenpä sen näki Margareeta Sun murhaveitsestäsi höyryvän, Jonk' oisit hänen rintahansa syössyt, Jos iskua ei torjunut ois veljes.