Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Kaukana toisistaan kokoutuu joitakuita muutaman sadan jalan korkuisia kukkuloita, ja usein matkustaja tulee syville vesirotkoille ja jyrkkäseinäisille laaksoille, sitä ennen ensinkään niistä tietämättä. Valo, ääni ja tuuli ei täällä kohtaa minkäänlaista estettä. Ei missään ole varjoa, ei tyyntä, eikä kajahtele kaiku. Suolakasvit ja muutamat viheriäiset pilkut ovat ainoat kasvikunnan elon ilmiöt.
Lähimmäisemme viat suurenevat silmissämme elämä tuntuu kolkolta ja ilottomalta itse uskontokin kuolleelta ja ummehtuneelta. "Minä soisin talon heti ensi silmänräpäyksellä tekevän avonaisen, raittiin ja iloisen vaikutuksen. Jokaisesta ikkunasta näkisimme aina edessämme päivänpaistetta, puita, pilviä ja viheriöitä nurmia. 'Talollemme' tulee hankkia varjoa mutta ei pimeyttä.
Myös täällä kiertää reuna kukkulata kuin piiriss' ensimmäisessä; se ero on vain, tää että nopeammin kaartuu. Näy tääll' ei varjoa, ei kuulla kuvaa; sileä seinä on ja polku samaa väriä lyijyntummaa kuin on kivi. Nyt Mestari: »Jos odotamme kansaa, joit' tietä tiedustaa, ma pelkään, liian on kauan valintamme viivähtävä.»
Talvikuu tuli nyt revontulten sekaan, ja kaikki varjo katosi pohjoisnavan mailta. Porot juosta hölkyttelivät äänettöminä matkojansa yli soiden ja maiden, yli tunturitasankojen; eivät porot eikä re'et heittäneet himmeintäkään varjoa lumelle. Tämä luonnonilmiö vaikutti taikavoimaisesti, yliluonnollisesti, ja täydellinen varjottomuus lopulta tuntui tuskalliselta.
On tuhannen kertaa parempi viettää ikävintä elämää kuin tehdä sitä, mikä on väärin, ja minä olen varma siitä, että sinä sitten tunnet itsesi onnellisemmaksi." "Yksi asia on, orpana Kitty, jota minä en tahdo, ja se on teeskennellä. Minä en tahdo kantaa jumalisuuden varjoa taikka yhtyä siihen farisealaiseen ruikutukseen, jota ympärilläni kuulen.
Ellen koetti, kohta kun oli sen huomannut, kaikilla rakkauden ja hellyyden keksimillä keinoilla poistaa tuota varjoa miehensä heikommasta mielestä. Turhaan. Kun ei enää löytynyt mitään, jota hän olisi toivonut, niin ajatuksensa olivat paljon enemmän entisyydessä kuin nykyisyydessä. Unensa oli levotoin.
Mutta nuorukainen, joka todellakin oli Marian serkku, laamanni Juhanan poika Aadolf Skytte, käänsihen korollaan ja poistui, huomaamatta sitä varjoa, joka synkisti Marian kasvot, tai sitä katsetta, jonka Maria hänen jälkeensä loi katsetta, nopeata kuin tähdenlento ja kumminkin niin selvään ilmaisten tuskaa, loukattua ylpeyttä ja suuttumusta.
Moiset hetket kaihomielen Heittäkäämme unholaan! Vangitsee ne suun ja kielen. Pyrkikäämme ainiaan Olla onnen lapset oivat, Kosk' on meillä kunnon hoivat! Oi, kuin muistuu Suomen kansa Rakkahalta mielehen! Sehän antoi tavaransa. Saakka henkeen, verehen Puoltakaamme kunniaansa, Kohotellen mainettansa! Maita raastaa myrsky suuri, Kansa etsii varjoa, Silloin meill' on kivimuuri Suojana ja Jumala.
Hän olisi voinut lähteä kotimatkalle pihan portin kautta, mutta tuolla ulkona oli kaikkialla päivänpaistetta ja niin polttavan kuuma varjottomalla, kivisellä ajotiellä, samalla kun puiston puut tarjosivat viileätä varjoa ja mistä syystä ei hän olisi saanut mennä puiston kautta kotiin.
Suokoon luoja, että ne todella olisivat sanomattoman hartaita! kuiskasi hänen ylhäisyytensä Ekebladh vierustoverinsa tohtorin korvaan, mutta puhuja jatkoi: Pakanallinen Diogenes rakastakoon vain auringon paistetta enemmän kuin Aleksanteri suuren varjoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät