Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Jaa, niin on laitanne siellä ylhäällä Siltalassa; ette huoli kuinka muualla on, vaikka tolkuttais itsensä turmiolle routaisella tiellä. Aja nyt kuitenki kauniisti Pekkolaan! Varo itseäs, Ottoni, nouse reestä Kermu-rinteessä! Ei vaan, istu paikalla, muuten taitaisit itses kylmetyttää! Jumala varjelkoon teitä!"
VANHUS. Ma hälle: Pukuni parhaan tuon, käy miten käy. GLOSTER. Hoi, miesi alaston! EDGAR. Tom-raukan kylm' on. GLOSTER. Käy tänne, poika. Kuitenkin mun täytyy. Voi, silmä-kultias, kuin veriss' on ne! GLOSTER. Tien tunnetko sa Doveriin? EDGAR. Kyllä, veräjät ja porraspuut, hevostiet ja jalkapolut. Tom-raukka on järjen päästään säikähtänyt. Jumala sua, hyvä ihmislapsi, paholaisesta varjelkoon!
Kymmenen pataljoonia! FUCHS. Koko komppani tanssivia Preussiläisiä. MAX. Missä, mun rakas veljeni, missä? FUCHS. Tuolla olvituopissa. Kas kas! Hii! Taivas varjelkoon! MAX. Pane kansi kiin. Pian pian! Pitää aina kohta lyömän kannen kiin niin pian kuin jotain senlaista huomaa. Tässä on suuri valtakunnan petos tekeillä. TOMMI. Missä? ANTON. Olkaat meitä peläättämättä turhaan.
Oh! Herra varjelkoon! en suinkaan! Vaikka onkin vähän arvontunnetta ja kaikkea tuota... Heiskanen. Kas siitä minä tykkään. Onko se mahdollista? Heiskanen. Hiisi minut vieköön, jos en tykkää!... Jos olet oikein siivo, niin voit vielä tulla vaimokseni. Maiju. Vaimoksi tuollaiselle? Minäkö? Heiskanen. Tuollaiselleko? Luuletko, että minä olen avojalkainen?
Varjelkoon, Greta, sinä olet sen näköinen, että sinä kerrassaan pelästytät! huusi kivalteri, juosten huoneessa ympäri, etsien hattuaan; minun täytyy itse lähteä hakemaan lääkäriä ... ei käy enää viivytteleminen ... milloinkaan ennen en ole nähnyt sinua noin huonona ... nyt ei ole leikkimistä.
"Jumala varjelkoon minua", huudahti Frits vihdoin, "onhan kello jo puoli yksitoista, tule Kalle, emme me enää voi viipyä täällä kauemmin, jos tahdomme että Henrikki meitä auttaa hädästämme". He menivät. Mutta mitä nyt? He astuivat ja astuivat ja katselivat ympärilleen ja seisahtuivat, vihdoin rupesivat he kyselemään. "Hyvä herra, ettekö te voi sanoa, missä pastorin Henrikki asuu?"
»Taivas varjelkoon», hymyili Karell. »Annan sinulle täyden vallan.» »Kuuletteko, rouva Karell?» »Kyllä.» Alma kumartui talrikkinsa ylitse. Eihän John siitä välitä, ajatteli hän. Tuskin hän olisi millänsäkään, jos vaikka rakastuisin johonkuhun toiseen. Nymark ihaili hänen hieneitä niskahiuksiaan, jotka kähertyivät alas valkoiselle hiviölle. »Mitä luulette, rouva Karell? Onnistunkohan minä?»
Mitäpä minulla olisi muuta kuin vanhoja vaatteita ja kirjoja, jotka aion myydä Tukholmassa, hankkiakseni itselleni, mitä välttämättömimmin tarvitsen? Minä luulin siinä olevan rahaa, kuului piika sanovan samalla äänellä. Jumala varjelkoon, kuinka syntisesti hän puhuu! virkkoi taas vanhus surkealla äänellä. Mistä semmoinen Lasarus kuin minä ottaisin rahoja!
Vihdoin hän loi silmänsä ylös, hymyili vähäsen ja sanoi: "Luulenpa melkein, että Henrik on oikeassa". Puhuttuaan hän taas painoi alas päänsä ja punastui hiuksia myöten. "Jumala varjelkoon sinäkin!" "Eikä ole niin varmaa, että se, joka kerran on näin erehtynyt tunteistaan, sentään olisi kevytmielinen ihminen. Se voi olla kevytmielisyyttä, mutta ei se aina niin ole.
Kun paschalle esiteltiin tarpeelliseksi, antaa kuninkaalle takaisin hänen miekkansa, niin oli hän lentää seljällensä hämmästyksestä ja vastasi: "Herra varjelkoon meitä! Hän sillä leikkaisi kohta parran meiltä joka mieheltä!" Kuitenkin annettiin kuninkaalle sittemmin jonkun tunnin kuluttua miekka takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät