Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Ja sitten hän lauloi semmoisia tyhmiä lauluja että Herra varjelkoon niitä miehiä mistä ne niitä ! Pankinh. rouva. Menisi raittiuteen niinkuin minun mieheni ja joisi vaan kahvia, niin ei noin häpäiseisi itseään. No, mitä sinä nyt aijot tähän tehdä Sanny? Mitä? Neiti Kortman. Niin mitä minä voin. Yksinäinen nainen! Kauppan. rouva. Mutta antakaapas nyt minunkin puhua.
Isän ei tarvitse olla milläänkään Sagerin suhteen, hän on narri. Aionkin nyt viimeisen kerran ratsastaa hänen kanssansa. Olkoon sitten, koska se on viimeinen kerta. Mutta nyt on meillä puolenpäivän aika. Hyvästi, tyttöseni. Ratsasta varovasti. Ja Jumala sinua varjelkoon! Hyvästi, isäkulta! Jumala sinuakin varjelkoon! Näin sanottuaan erosivat isä ja tytär.
Ernst, Ernst! Mimmoisia sanoja, mimmoinen katse! Ja minä poloinen, mitä olenkaan sanonut!» Semmoisia katkonaisia epäselviä ajatuksia liikkui Elisen mielessä ja kyynelet valuivat alas pitkin hänen poskiansa. «Sanoja, sanoja, sanoja!» sanoo Hamlet halveksivasti. Mutta Jumala varjelkoon meitä sanojen hävittävästä voimasta!
Mutta vaistonsa vaikutuksesta vetäytyi hän kuitenkin syrjään ovelta, ett'ei lähtöä jouduttaisi. Kun Lauri sen huomasi, sanoi hän nöyrästi: "Hyvä herra pastori, nyt on aika lähteä." Sitte kääntyi Lauri niihin, jotka jäivät taloon, sydämellisellä äänellä lausuen jäähyväissanat: "Jumala varjelkoon teitä!" "Jumala varjelkoon teitä!" vastasivat kaikki hiljaa.
Herra varjelkoon sinua ja koko sinun huonettasi!" lausui pappi nostetuilla käsillä. "Viljakka!" huusi Kurjen ukko, joka vihdoin oli toipunut ällistyksestään, "onko Pohjan-piltti käynyt tyttäreni viemässä". "Senhän itse paraiten tietänet", vastasi Pouttu; "minä Turusta palaan, enkä tiedä mistään.
Mutta varmaan kasvoni eivät voineet salata mielenliikutustani, koska hän äkkiä rupesi nauramaan ja sanoi: »Mutta Masha kulta, ethän vaan luule minua hulluksi?!» Jumala minua semmoisesta varjelkoon! sanoin minä koettaen näyttää niin luonnolliselta kuin suinkin osasin, mutta oikeastaan menin yhä enemmän hämilleni ja mietin vaan kuinka saisin lääkärin käsiini.
Minä aloin rukoilla häneltä apua... Jumala varjelkoon häntä! Hän vastasi: "Mitä minä voin, sen teen." Ja millainen ääni hänellä sitten on. Kuin hän puhuttelee, on se kuin laulua. Sitten aloin minä kertoa hänelle ihmisten puutetta Pognembinissä ja hän sanoi: "Eihän, eihän vaan Pognembinissä" ja niin aloin minä itkeä ja hän myöskin.
Epäilit tässä jo kerran, ettei Eurytiusta ole olemassa, ja vaikka omin silmin saatoit nähdä, että isäni poika oli puhunut sinulle totta, niin luulet taas Glaucusta keksityksi henkilöksi. Varjelkoon! Jospa hän vain olisikin mielikuva!
Hän näytti todellisesti rakastavan, ... mutta ehkä se vain näytti siltä, taikka jos hän rakastikin, se ehkä vain oli tuota katoavaa ulkomuotoa eikä kuolematointa sielua; ... Jumala varjelkoon, mikä hirveä synti!
«En ... minä ole tuota ajatellut...« vastasi miettien Jaakko. «Jumala varjelkoon!« huusi Eeva. «Teillä on oikein«, sanoi kirkkoherra nyt vakavasti. «Johanneksesta ei tässä maailmassa voi tulla työmiestä, mutta Jumala on hänet kumminkin jotakin varten luonut. Tiedättekö, mitä varten? Mihin luulette Johanneksen kelpaavan?« Jaakko mietti kauvan. «En tiedä ... ellei lukumieheksi, mutta...«
Päivän Sana
Muut Etsivät