Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Kuulin vain sattumalta, että hän tänään oli lähtenyt ratsastamaan erään nuoren, hiukan huonomaineisen miehen, Sagerin kanssa, syödäkseen päivällistä useiden iloisten nuorten herrain kanssa Espanjan ravintolassa. Minun lapseni! Minun Esterini! vaikeroi onneton isä käsiään väännellen. Hän muisti tuon ratsastuksen ja uskoi nyt kaiken todeksi.
Ei siellä ole ketään, sanoi hän teeskentelemättömästi. Niinpä sanon minä kreiville, kuiskasi Ester, että täällä on monta vuotta sitten asunut eräs mielipuoli tyttö, Sagerin sukuun kuuluva. Hän oli rakastanut erästä ylhäistä herraa ja hänet oli petetty, siinä kaikki, ja se on niin tavallista, sanoi Loviisa. Mutta ei häntä rautaristikko pidättänyt, se on tietty. Hän hyppäsi alas.
Tukholma ei ollut siihen aikaan niin suuri, että ihmiset voivat siellä jäljettömiin kadota, ja niinpä hän sai eräänä päivänä tietää, että Larsson töistään päästyään tavallisesti joka ilta kävi eräässä Läntisen Pitkänkadun varrella olevassa talossa, jossa oli rikkaan rouva Sagerin liinavaatekauppa.
Kallella on kaunis käsiala, hänhän se kirjoittaakin meidän kaikkein armollisimman kuninkaamme arvonimen päällekirjoituksiin ... huh, nämä portaat ovat niin jyrkät, teidän armonne, talo on rakennettu Kustaa-kuninkaan aikana, ja Sagerin suku on syntynyt ja kuollut tässä rakennuksessa. Mutta nyt olemme ylhäällä.
Isän ei tarvitse olla milläänkään Sagerin suhteen, hän on narri. Aionkin nyt viimeisen kerran ratsastaa hänen kanssansa. Olkoon sitten, koska se on viimeinen kerta. Mutta nyt on meillä puolenpäivän aika. Hyvästi, tyttöseni. Ratsasta varovasti. Ja Jumala sinua varjelkoon! Hyvästi, isäkulta! Jumala sinuakin varjelkoon! Näin sanottuaan erosivat isä ja tytär.
Mutta en ole saanut kuulla, kuinka olet edistynyt kuningas Daavidin harpun soitossa. Kuka on ollut opettajasi, lapseni? Joku vanha urkuri, muistelen Sagerin muorin kertoneen. Ester ei vastannut. Hän ei osannut vielä valehdella. Onneksi ei isä vaatinut enempiä selityksiä tässä arassa asiassa. Isä jatkoi: Voit joskus toiste veisata minulle n:o 354:n. Nyt ei minulla ole aikaa.
Toivotamme onnea! huusivat vieraat, keräytyen täytetyt lasit kädessä säikähtyneen tytön ympärille, jolla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä pakoon. He eivät kuulleet ensi kertaa Kalle Sagerin kerskuvan läheisestä tuttavuudestaan Pohjanmaan porvariskuninkaan kanssa ja kaikista hänen rikkauksistaan, nuorin tytär niihin luettuna.
Rikkaan rouva Sagerin Läntisen Pitkäkadun varrella omistama talo oli Tukholman vanhimpia ja rakennettu muinaiseen tapaan niin, että pääty oli kadulle päin. Vähäiseen pituuteensa ja leveyteensä katsoen se oli sangen korkea ja siinä oli kolme kerrosta, paitsi korkeata ullakkoa, jonka jyrkkä katto oli liuskakivillä peitetty.
Ester Larssonin papurikko oli pillastunut, Sagerin raudikko oli seurannut kumppaninsa esimerkkiä, ja uljas ratsastaja oli mennyt kuperkeikkaa, jolloin Ester, joka suoriutui asiasta paremmin, oli tarjonnut serkulleen hevosensa ja hänen pyynnöstään taluttanut hänet ravintolaan, luullen hänen pahoin vahingoittuneen ja tarvitsevan pikaista apua.
Ja kun nuori siivo mies, joka ei koskaan tingi, vaan heti paikalla maksaa ostoksensa ja aina kehuu tavaraa hyväksi, hintaa helpoksi, puotia sieväksi ja ehkäpä vielä talon rouvan pitsimyssyäkin hyvin silitetyksi ja hänelle hyvin sopivaksi; kun sellainen nuori mies on kaikkiin puoteihin tervetullut vieras, niin eipä kestänytkään kauan, ennenkuin luutnantti Bertelsköldiä onnisti niin, että pääsi rouva Sagerin suosioon.
Päivän Sana
Muut Etsivät