Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Smalspink, jolla oli huono laulukorva, seurasi toimessaan poikien soittoa, ja unilukkari polki vain tahtia. Urkuri oli harmista haljeta, mutta ei taitanut muuta kuin löi rumpua niin, että lava tärisi. Soittokappale loppui.
Niin, hän on tosiaankin saanut Herralta suuret sekä ruumiin että sielun lahjat vastasi emäntä hieman nuhtelevalla äänellä. Toden totta, hän on yksi harvoja valittuja, huokasi neiti Fager, kohottaen taasen hartaan katseen kohden kattoa. Nuori urkuri lopetti soittonsa vienolla, sulavalla sävelellä, pastori kääntyi ympäri ja rouva Montell esitteli vieraansa.
Olivatpa vielä ranskankielen opettaja, kapteeni De la Mothe, piirustuksen opettaja Gabriel Nordberg ja director musices Kaarlo Lenning, joka sitäpaitsi oli tuomiokirkon urkuri, saapuneet kuulemaan ateistien tappiota.
Mutta urkulehteriltä näkee joka haaralle, näkee kaikki ihmiset ja kuvat ja numerotaulut, näkee papin saarnastuolissa ja pulleaposkiset enkelit, jotka saarnastuolin katossa puhaltavat torvea, näkee kuinka urkuri soittaa, näkee kuinka hänen sekä kätensä että jalkansa soittavat, näkee kuinka Kuivalainen, vanha sotamies, kunniamerkki napinlävessä, polkee urkuja ja laulaa samassa suuresta virsikirjasta, vaskisankaiset silmälasit päässä, näkee kuinka lukkari panee numerot joka eri virteen ja kääntää taulun seurakuntaan päin, ja aina, ennenkuin viimeinen värssy alkaa, nopeasti kääntyy urkuriin päin ja kuiskasee: viimeinen värssy.
Mutta en ole saanut kuulla, kuinka olet edistynyt kuningas Daavidin harpun soitossa. Kuka on ollut opettajasi, lapseni? Joku vanha urkuri, muistelen Sagerin muorin kertoneen. Ester ei vastannut. Hän ei osannut vielä valehdella. Onneksi ei isä vaatinut enempiä selityksiä tässä arassa asiassa. Isä jatkoi: Voit joskus toiste veisata minulle n:o 354:n. Nyt ei minulla ole aikaa.
Pohjolain, Pohjolain! Siell' on hauska vaeltain! Siellä vienot lauluin liikkuu, kukkasilmikot ne kiikkuu päällä niittyin loistavain. Antti sedän pakinoita. Oli suuri ilopäivä Kuusiston Laurilla, kun hänen setänsä, urkuri Antti Arvola, tuli Kuusistoon muutamiksi päiviksi kalastelemaan. Kuusiston läheisyydessä oli näet muutamia pienempiä järviä, joista kesäisin sai runsaasti ahvenia.
Ja niin vapaa kun urkuri saa olla, ei kun pyhinä vaan virassaan. Niin... Sinä et usko, Lauri, kuinka kaunis koti meille tulee. Aivan järven rannalla, kauniin metsän kyljessä. Vai niin. Siellä opin minäkin kauniimpaa suomea. Ne puhuvat hyvin soinnukasta kieltä siinä ympärillä. Ja miellyttävää, hauskaa kansaa. Kun ei vaan ajanpitkään tulisi yksitoikkoiseksi.
Niinä olivat pitäjään urkuri, käräjäkirjuri Smalspink, kaksi kansakoulun oppilasta ja unilukkari Katarri, joka viimeksimainittu ei osannut soittaa eikä laulaa, vaan oli mukana "hauskuudeksi." Muuta väkeä oli Kankkulan pihamaa täynnä. Siinä oli sekaisin sekä hevois- että muita miehiä, nuoria tyttöjä, vanhoja naisia, hevosia ja herrain koiria.
Päivän Sana
Muut Etsivät