Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Tohtori pudisteli päätään ja nyrpisteli nenäänsä, mutta murahti lopuksi ruotsiksi jotakin Smalspinkille, joka pisti Kankkulan oriin kirjaansa pappilan isopäisen Piijun rinnalle. Muita talonpoikien hevosia sitte mittailtiin, koeteltiin ja taputeltiin sekä edestä että takaa.
Mutta asiasta toiseen! Näin paljon rahaa! Jalmari, kuinka se on mahdollista! Tässä on ihan liiaksi. Tavallista enemmän, sitä kai tarkoittaa minun säästävä emäntä kultani. Näetkö minulle on nyt juuri maksettu muuan vanha saamiseni ylioppilasajoilta rahat, joiden luulin ikipäiviksi menneen Kankkulan kaivoon. Ei sinun nyt tarvitse kitsastella.
Naisten puheista mitään välittämättä ajaa tuhautteli Kankkulan isäntä kerta toisensa perästä heidän ohitsensa pitkin soikeaa välähtelevää rataa. Hevonen höyrysi vahvasti ja tuhutuksesta päättäen näytti jo olevan aivan uupumaisillaan. "Kauanpa se nyt yht'myötään riskaakin hevostaan", alotti Karliina taas puheen.
"Niin kyllähän se semmoisiin, vaan minä arvelinkin virkansa toimiin." Puolenpäivän rinnassa lähti Kankkulan isäntä vihdoinkin pekunoimasta. Rantamäessä seisahdutti hän hevosensa puhutellakseen vaatteenpesijöitä. "Päivää Karliina! Onko se teidän Matti kotosalla?" "Päivää, päivää. Kotonahan se on. Tekevät par'aikaa tunkioa aluspellolle."
Tohtori ja nimismies lupasivat mennä kirkonkylän kestikievariin "keskusteluita jatkamaan" ja heitä saattamaan lähti Kankkulan kohtelias isäntä. Muut vieraat menivät luultavasti kotiinsa, ja sitte alkoi taas Wanulan kylän elämä mennä entistä, tavallista menoansa, vaan kauan puhuttiin niillä seuduin Wanulan kilpa-ajoista, joissa oli ollut "niin hiiden lystiä." R
Oikein tytöt ja torpparien vaimot vapisivat uuden emännän edessä, eikä hänen talossa ollessaan nähty yhtään harakkaa koko Kankkulan kartanolla. Uusi emäntä ehtikin joka paikkaan. Juurikuin hän oli pöllyyttämässä tukasta keittiössä tiellä olevaa pikku Taavettia, muisti hän leivokset ja lensi päätä suoraa leivintupaan katsomaan, etteivät siellä uunissa "paakelsit" palaisi.
Se kuului myös olevan 11 korttelinen, vaikka silmämitalla näytti ainakin korttelia matalammalta edellistänsä. Valkyria oli jotakin kaukaista sukua Jomsviikingeille, eikä tohtorilla ollut mitään muistuttamista sen ruumiin rakennusta eikä mainettakaan vastaan. Kankkulan särmikäs ja korkeakoipinen liinakko, nimeltä Poikah, kuljetettiin ensimmäisenä talonpoikaisista hevosista nähtäväksi.
Kaikessa siinä sekasotkussa piti järjestystä voimassa siltavouti Pulska. Jäällä oli taas kurinpitäjänä Kelsin herrastuomari. Päivän valjettua ilmestyivät Kankkulan portaille sisällä ryypiskelleet herrat.
"Ilmanko ovat Kankkulan Liisankin kymmenettuhannet jo tiessään, ja Liisa raukka saa yöt ja päivät rehmiä, kuin orja, taloutta vähänkään kohdallaan pitääkseen." "Mutta kyllä se kehuu aina hevosilla voittavansa, vaan muutoin nuo lienevät asiat rappiolle menneet", puolusti Karliina. "Mitä se voittaa?
Siellä on neljä palkintoa, eikä viimeiseen tarvitse juosta kuin 6 minuutissa 17 sekunnissa. Niin me päätimme viime kokouksessa, että näetsen useammat uskaltaisivat koettaa. Noo, hih Poikah!" Kankkulan isäntä jatkoi matkaansa, mutta seisahdutti taas pian, kääntyi reessään ja huusi, "älköön pariin päivään, kilpa-ajojen edellä, antako ruunikolle muuta kuin noin pari naulaa sokeria päivässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät