United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei hän myöskään ollut tehnyt sitä voitonhimosta, Jumala varjelkoon!... Piispa itse oli antanut väkeä hänen avukseen, mutta hän oli kieltänyt tappamasta, ja Urbanus oli sittenkin sen tehnyt, kun Jumala häntä oli rangaissut sellaisella voiman taakalla... Nyt hän saa raskaasti katua tekoaan... Toiset laulavat myllyssä, hän, onneton, vain miettii syntejään ja rikoksiaan Karitsaa vastaan... Miten paljon hän jo on rukoillut Ja itkenyt!
Ja nyt lähde! taikka jää tänne ja katso, tekeekö myrkynkeittäjän loppu hänen elämänsä valheeksi". "Pyhä Neitsyt varjelkoon!" "Ei", virkkoi lääkäri, "minulla on vaan yksi sana sanottava, ja tuo uljas aatelisherrakin sen kuulkoon, jos tahtoo".
"Kauheata. "Jumala varjelkoon minua sellaisesta. "Kuinka sinulla on niin nuorena ollut niin kauheita kokemuksia?" "Ystäväni, järjelläsi yksin et pääse totuuden perille, sinun täytyy oppia kokemuksen tietä. "Ja vasta sitten, kun tunnet ihmisen entisyyden, voit käsittää hänen ajatuksensa.
"Varjelkoon! Jotain kai minun täytyy saada itsekin pitää!" Ja hän liehui pois tohtorinsa luo. Hetken perästä tuli Sissi ruokasaliin ja asettui traagillisena yksinäisen pöytänsä ääreen. Mutta samassa silmänräpäyksessä oli rouva Dahl hänen vieressään. "Pikku neiti Ström! Elkää toki istuko noin yksin! Meidän pöydässä on kyllä tilaa! Tulkaa nyt! Hi, hi, hii!"
En suinkaan, Jumala varjelkoon minua semmoisesta, sanoi kardinaali; mutta mihinkähän aikaan hän mahtoi olla luonanne? Oh; senpä voin Teidän ylhäisyydellenne sanoa; sillä kun hän tuli, havaitsin kellon olevan puoli kymmenen, vaikka luulin sen jo olevan enemmän. Ja mihin aikaan lähti hän hotellistanne? Kello puoli yksitoista: siis tunti jälkeen tapahtuman.
Tappakaat minut siitä, että olen, mikä olen, ja että olen koskaan tuntenut häntä; mutta älkäät luulko sitä minusta!" Sillä välin kuin Martha rukoili näin, katseli Mr. Peggotty häntä hurjalla, hajamielisellä tavalla; ja kun tyttö oli vaiennut, nosti hän hänet lempeästi ylös. "Martha", lausui Mr. Peggotty, "Jumala varjelkoon, että minä teitä tuomitsisin.
Kumminkin peljästyin muistaessani Judaksen pettäneen Herrani kolmestakymmenestä hopearahasta. Pietari kielsi ja kaikki opetuslapset hylkäsivät Hänen, mutta Judas petti Hänen rahasta. Minusta oli outoa lukea raamattuani rikkaana, kun kaiken ikäni köyhänä olin sitä lukenut. Voisinko koskaan hyljätä Häntä, joka, vaikka Hän oli rikas, tuli köyhäksi. Jumala varjelkoon minua sitä koskaan tekemästä!
Jumal' armahtakoon sinun järkeäsi! Tomin on kylmä. Jumala sinua varjelkoon tuuliaispäistä, pahan onnen tähdistä ja tartunnaisista! Tom-raukalle vaivaisen apua, jota paholainen ahdistaa. Kah, tuossa hän on nyt, ja tuossa, ja tuossa, ja taasen tuossa, ja tuossa. LEAR. Kuin? Tuonko tyttäret on aikaan saaneet? Kaikk' annoitko? Ei mitään jäänyt sulle?
Ei kaikessa, mutta jos on jotain, josta voi oppia... Tultiin portille, joka oli auki. Portin pielessä seisoi sotilaallista kunniaa tehden vanha äijä, päässään ruotsinaikuinen Savon-jääkärien lakki. Päivää, Pistooli, joko lahnat nousevat lehto-luhdalle? Jumala varjelkoon, herra tohtori ja ritari, jopa nousevat!
Olen sitä usein rukoillut. Johanna ... minkä?... mitä sinä rukoilet? Lasta... Herra meitä varjelkoon!... Johanna! Silloin en pelkäisi odotusta ... en pitkiä päiviä ja öitä... Minulla olisi ehtymätön ilon ja onnen lähde itsessäni ... lapsessani ... oi Kreeta! Lapsi, lapsi! Jumala sinua siunatkoon, Johanna! Oi Kreeta... Kreeta!