Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Ei Eeva ollut huvimajalla! VARJAKKA. Eikö hän sinne mennyt kapteeni Rambergin kanssa? JUNKKA. Hän oli lähtenyt sillä aikaa, kun Ville ja minä olimme tuolla salissa. VARJAKKA. Silloin on aivan eri asia! Hän on lähtenyt Rantalan kautta kotiaan.
Minusta on aina ennen tuntunut, kuin olisit ollut meidän poika. Mutta nyt minun ei sovi enää sinutella. VARJAKKA. Mitä kummi joutavoipi. Kyllä minä olen mielelläni vieläkin Pasanterin Lettu. RAJALINSKA ja JUNKKA ovat hiljalleen kävellen saapuneet paikalle. Onko tämä nyt se Pasanterin Lettu? Pasanterin Lettu! Hellalettu! RAJALINSKA. Mies kuin kangaspetäjä aamun paisteessa.
KARIHAARA. Mutta sanokaa minulle, mikä kievari tahi hotelli se on tuo valkoinen talo tuossa kulmassa. PASANTERI. Kuinka niin? KARIHAARA. No, kun nämä meidän herrat sinne aina ensimäisenä menevät. Sinne yritti perämies Varjakka ensiksi ja sinne meni nyt suoraa päätä kapteeni Junkka, ja kiire hänellä näytti sinne olevankin. PASANTERI. Hän meni tapaamaan Eevaa, joka asuu siellä.
ANNA. Minä en usko enää rahtuakaan sitä puhetta, että Varjakka ja Eliise ovat kihloissa. Karihaaran Jooseppi oli oikeassa: Varjakka rakastaa Eevaa. ELVIIRA. Entäs Karihaaran Jooseppi? ANNA. Sitä en tiedä. Mutta sen voin sinulle varmasti sanoa, ettei Jooseppi sinusta välitä. Sanon sen sinulle sen vuoksi, ettet turhaan toivoisi ja pyörisi hänen edessään.
Minun piti heitä kehoittamalla kehoittaa ja muutamia pyydelläkin. JUNKKA. Niinkö? VARJAKKA. Kun äsken tulin tänne, niin tanssisaliin astuessani tanssi katkesi kesken, ja kaikki minua katsomaan kuin olisin ollut joku renki tahi sälli, joka olin tullut häpäisemään heidän seuraansa. Ja hyvin uhkaavasti vaadittiin minulta suora vastaus, olenko todella aikonut Onneen ja tulenko.
Mutta näytähän minulle silmäsi. Onko ollut ikävä? On ollut, sanovat silmäsi. On minullakin. Tuossa on muuan lapsuuden tuttujasi. Tervehdipä häntäkin. EEVA ja VARJAKKA tervehtivät toisiaan sanaa lausumatta, mutta puhuvin katsein. JUNKKA ja PASANTERI nyökäyttävät toisilleen päätään merkitsevästi. Vai niin? No, sopiikin! JUNKKA. Puhutko sinä, Jooseppi, yksiksesi! KARIHAARA. Aivan yksin.
VARJAKKA. Minä menen ja kopon Eevan syliini ja kannan tänne luoksenne. Se käy melutta ja näppärästi. JUNKKA. Se on sukkela keino. Silloin on asia lyhyellä selvä. VARJAKKA. Siis teidän käskyllänne? Mitä? Pitääkö siihen olla minun käskyni? VARJAKKA. Eihän siihen muuten ole oikeutta minulla, syrjäisellä. JUNKKA. Syrjäisellä? Vai niin. Silloin on eri asia. VARJAKKA. Mitä tarkoitatte?
Ja kun päivällinen oli syöty, niin vaunut oli odottamassa portaitten edessä. Olivat käyneet ajelemassa komesrootin huvimajalla, komesrootin rouva, Eliise mamselli ja Varjakka. EEVA. Jos ei tuollaisessa höykässä mies joudu kihloihin, niin pitää olla kuuro ja sokea. KARIHAARA. Joutuu, joutuu, jos on kuuro ja sokea ja heikkopäinen. Kapteeni Varjakka tulee tänne, kun saa varastetuksi oman hattunsa.
Mutta mitä syytä sinulla on uskoa, että Eeva on häneen rakastunut? Sekö, että hän oli Joosepin kanssa täällä tanssiaisissa? VARJAKKA. Niin, sekin. Ja juuri se osoittaa, ettei hän minusta välitä. JUNKKA. Oliko Eevalla ja sinulla ennestään puhutut välit? Kirjeellisesti? VARJAKKA. Ei.
PASANTERI. Sen uskon minäkin. Minä tunnen Junkan Jussin. Monella matkalla olemme olleet yhdessä. Minulta hän on ensimäisen oppinsakin saanut. LETTO. Meidän styyry, Varjakka, joka ei ole arkalasta kotoisin, kerran vakavasti sanoi kapteenille: Minä luulen, että nyt on aika vähentää purjeita.
Päivän Sana
Muut Etsivät