Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
»Mitäs kangasta tuo mies kantaa?» sanoi Vappu. »Onhan se sarkapakka.» Hän viittasi Anteroa, joka hiljakseen astuskeli ihmisjoukossa, sarkapakka kainalossa. Vappu ei häntä tuntenut, mutta Iikka ei ollut uskoa silmiään. Viimein toki täytyi hänen tunnustaa mielessään todeksi, minkä selvin silmin näki.
Novellin juoni ja henkilöiden sen kautta ilmenevä sielun-elämä ei ole vähemmän tyypillinen aikakaudelleen: Vappu soittaa kanneltaan, Vanda Lubomirska hyräilee puolalaista kansanlaulua, edelliseltä kuolee lapsi nälkään, jälkimmäinen kaatuu kapinallisten puolalaisten armeijassa, jota hän upseerin valepuvussa on johdattanut taisteluun Czerniko-luostarin luona!
Seuraavana aamuna Vappu oli parempi. Hän lähetti Katrin kutsumaan Pekkaa tulemaan luokseen; Vappu tahtoi puhua hänen kanssaan ja Antin kanssa myöskin. Kun he olivat tulleet sinne, istui Vappu sängyssä ja kysyi heiltä, olivatko he ollenkaan tuumineet talonkauppaa, jota Vappu oli heille ehdottanut.
Sitten tuli aika, jolloin suolta oli tehtävä heinää. Vappu haravoi ja Matti niitti tuolla riidanalaisella suolla. Aivan odottamatta tuli sinne iso ruotsalainen heinämiehineen. Heti Vapun nähtyään hän meni tämän luo ja sanoi, että nyt piti Grillsin heinänteon loppua. "Mene nyt tiehesi, senkin ilkeä noita, muutoin pistän sinut kuoliaaksi tuohon paikkaan!
Saat joskus, kun tulet meille, pitää tätä sylissäsi. Vappu liikutti jalkojaan ja hoki: kymmenellä pennillä siirappia. Saat sinä nyt hetikin, sanoi Fanni. Ja hän tarjosi oikein kiihkeästi Vapulle nukkea syliin aivan kuin luullen, että Vappu ei muuten oikein ymmärrä ihailla sitä, jos ei saa sylissään pitää. Ja itseäänkin halutti nähdä, miltä nukkensa toisen sylissä näyttää.
Myöskin silloin, kun hän särkevin ohimoin makasi sohvallaan, iloitsi hän kuullessaan nuot nuoret hilpeät äänet ruokasalista, joka oli perheen tavallinen kokoushuone. Päiväjärjestys oli yksinkertainen ja säännöllinen. Kello 1/2 7 soi herätyskello armottomasti poikain huoneessa, ja samaan aikaan tuli vanha uskollinen palveliatar Vappu tyttöjen kammariin.
"Siellä ovat, missä sinun isäsikin; vanhukset ovat kuolleet, Herra paratkoon! Ja Katri ja Heikki ovat Mangskogissa; me olemme kahden." "Niin mekin. Meidän täytyy liittyä yhteen", sanoi tyttö arvelematta. "Saammehan kuulla, jahka Antti tulee", sanoi Pekka katsoen ulos ikkunaluukusta. Siellä näkyi Vappu tulevan lypsinrainta kainalossa. Hän meni navettaan.
"Siitä Vappu tahtoi minulle puhua", mumisi hän itsekseen; "kyllä minä tiedän mitä hänellä on sydämellään, mutta saatan minä sen asian hänettäkin toimittaa. Sepä olisi kummaa, jos ei minulla olisi sen vertaa sanoja suussani, että itse osaisin puhua tästä asiasta katteinille".
Kuitenkin, hyvä on ruumiin kuolla, vaikkapa nuorena ja kauniinakin, kun sydän jo ennen on kuollut. Rouva, hänen sydämensä kuoli vähitellen, älä anna sisaren sydämen kuolla. Eikö polttaisi vieläkin kovemmin, jos tämä olisi viimeinen lapsesi? Maksa ruhtinaallisesti velkasi, jalo rouva, se sopii sinulle!" Seisoen silmät puoleksi kiinni, oli Vappu puhunut.
Emäntä oli joutunut muiden tuttujen seuraan, mutta Vappu viipyi Iikan luona ja hänen säälinsä yhä kasvoi, kun Iikka sydämensä pohjasta valitti: »Jumala minua kurjaa armahtakoon, sinä se kaiketi otit sitte juustonkin?» »Niin, se on ollut ja mennyt, mutta sehän oli teidän omanne eikä teidän pidä sitä surra.
Päivän Sana
Muut Etsivät