Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Mutta Euphrasie rupesi kuitenkin vapisemaan lapsellisesta pelosta, aivankuin häntä olisi uhattu kurittaa. Nyt sai hän voimia laahata tuolinsa aina siihen pimeään nurkkaan asti, jossa hän tavallisesti makasi.
Päin vastoin, veikkoseni; ymmärräthän, että tuo timantti oli meidän ainoa apumme: sillä saatoin minä voittaa takaisin hevosemme valjaineen päivineen ja siihen lisäksi matkarahat. Athos, sinä saat minun vapisemaan! huudahti d'Artagnan. Minä puhuin siis tuosta timantista pelitoverilleni, joka myöskin oli sen huomannut.
Kaisan ruumis rupesi vapisemaan ja ikäänkuin turvaa etsien kytjähti hän lasten viereen vuoteelle, missä väkisten tuskaisina tulivat sanat suuhun: "Voi, minua onnetonta. Oi, rakas Jumala, että kuolisin tähän. Mutta oi! Rakas Jumala... Annathan anteeksi elämäni pahuuden, jos se on ollut paha... Haagar... Olenko minä Haagar... Rakas Jumala, annathan anteeksi? Voi, voi, kun olen näin onnetoin."
Aivan koskemattomana, veikkoseni; siihen lisäksi sekä sinun että minun kameelini valjaat. Mutta mitäs me teemme valjailla ilman hevositta? Minulla on juuri omat tuumani niistä. Athos, sinä saatat minut vapisemaan. Kuulehan, d'Artagnan veikkoseni, sinä et ole pelannut kaukaan aikaan, minä tiedän sen, sinulla on siis varmaan hyvä onni. Mitä sitten?
Vaan muista, että sydämesi ja kaikki omasi on minun... Kenenkä sitten olet sydämesi luvannut, ja miksi olet niin vakuutettu minun suostumuksestani? Ymmärtääkseni mahtanee olla jollekulle reippaalle herralle, joka on kaikellaisia hulluuksia korvaasi kuiskannut." Nämät sanat saattoivat Annan vapisemaan; isänsä ei ollut koskaan ennen häntä näin nuhtelevalla äänellä puhutellut.
Signe seisoi hetkisen suurimmasti kummastuneena, sitte sanoi hän hyvin vakavalla katsannolla ja sanoilla: "Täällä ja tällä paikalla ah, ajatus, että minä olen täällä, panee koko ruumiini vapisemaan en voi, enkä tahdo mitään käskeä. Minä uskallan vaan rukoilla.
Joka polttaa kuin tuli, ja panee minut vapisemaan. VIKTOR. Minkätähden käännät pääsi pois? Peloittaako se sinua? SYLVI. Peloittaa, ja tekee onnelliseksi samalla. VIKTOR. Sylvi, saanko suudella sinun kättäsi? Ei kukaan näe. SYLVI. Minkätähden tahdot sitä suudella? VIKTOR. Sentähden, että minä rakastan sinua. Siinä nyt on tuo salaisuus, jota äsken tahdoit tietää.
Rahakkaampaan kukkaroon koskeminen pani Piatan käden ihan vapisemaan ja valtasi mielenkin puoleensa. Ottaakohan tuo tohtori monta markkaa käynnistään? Kymmeniä se toki ottaa, tiesi Laara paremmin. Niinkö paljon? Pitäisi tinkiä vähempään. Ei, ei; se saattaisi pahastua ja kertoisi kaikki asiat muille. Niin kyllä, minä en tuota muistanut, havaitsi Piatta.
SEPETEUS. Kimnasisti, kimnasisti vasta; mutta siinä pojassa asuu Herran henki. Jos olisit häntä katsellut saarnastuolissa ja sanansa kuullut, niin takaanpa, että olis hän selkämunaskin vapisemaan pannut. Tosin oli ensin nenänsä vähän kelmeä ja äänensä tärähteli hieman.
Sanomisen sijaan tuli kovasti surku Hannaa ja taas Henrikistä tuntui niinkuin hän olisi ollut tiikeri, joka on ajanut toisen vuonan kalliojen väliin vapisemaan ja toisen jo tappanut metsään. Taas tuntui myöskin, että vaikeneminen oli paljon, paljon parempi kuin puhuminen. "Jätä, Henrik, hänet", ajatteli hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät